Neljäs sana

Mat-2.197 Filosofia ja Systeemiajattelu

Reflektioessee

Tekijä: Henrik Ingo

Esseen otsikko: Neljäs sana

TKK:n osasto ja opiskelijanumero: Tfy N, 47010e

Luento-osallistumiseni kertaa: 6

Oma arvio reflektioesseestäni asteikolla 0-5 (paras):

Mitä opin kurssilla: Sanoisin, että kurssin aikana filosofia - eli kurssin aiheet - arkipäiväistyi ja tuli kiinteämmäksi osaksi itseäni. Luin juuri malliksi, mitä viime vuonna kirjoitin tähän kohtaan. Silloin oli helppo sanoa mitä oli oppinut, sillä kokemus oli monella lailla ollut vallankumouksellinen. Nyt on vaikea sanoa tarkalleen mitä olen oppinut, mutta toisaalta on aivan selvää, että olen oppinut enemmän kuin silloin. Vaikka se osittain tuntuu huonolta selitykseltä, minusta tuntuu, että tälle edellä selittämälleni "oppimalleni" tekee parhaiten oikeutta se, etten nyt tässä luettele mitään yksittäisiä oppimiani asioita.

Neljäs sana

Abstract

Varsinkin tieteelliset artikkelit alkavat usein tiivistelmällä. Englanniksi tiivistelmä otsikoidaan sanalla Abstract. Ikään kuin tässä osassa aiheesta puhuttaisiin vain abstraktisti ja vasta sen jälkeen asiaan pureudutaan ihan konkreettisella tasolla.

Kuitenkin niissä artikkeleissa mitä itse olen joutunut lukemaan, tämä osa on usein se, mistä vielä jotain ymmärtää, kun taas se mitä jälkeenpäin tulee, jää usein aika abstraktiksi. Minkäs teet?

Suurimmalle osalle yleisöstään - Esalle, Sebastianille ja tietenkin myös minulle itselleni - aihe josta aion kirjoittaa on jo tuttu. Ohimennen puhuin siitä jo viime syksynä, erään seminaarimme jatkoilla. Tämän lisäksi kirjoitin siitä yhdessä tämän luentosarjan palautteista, koska olin silloin löytänyt aihepiiriin liittyvän uuden sanan. Järjestyksessä kolmannen.

Positiivisesta palautteesta rohkaistuneena, ajattelin nyt kirjoittaa saman jutun vielä kerran uudestaan. Voisin tietenkin kirjoittaa monista aiheista, ja voi vaikuttaa saamattomalta jäädä vatvomaan vanhoja asioita. Sen sijaan että lähtisin tässä tukka putkella kohti uusia urotöitä, päätin kuitenkin että nyt olisi hyvä paikka kerrankin tehdä jotain kunnolla loppuun ja pistää nämä ajatukset ihan huolella paperille. Positiivisen palautteen ansiosta ne ovat myös kehittyneet edelleen, joten ehkä se ansaitseekin yrittää löytää itsensä vielä kerran.

Rohkeus

Syksyllä 2001 osallistuin tämän luentosarjan sisarkurssille, luovan ongelmanratkaisun seminaariin (Mat-2.198). Eräänä iltana olimme kokoontuneet pohtimaan rohkeuden olemusta. Mitä on Rohkeus?

Keskustelun pohjalle olimme tutkineet aiheeseen liittyen paria tekstiäⁱ, joista kumpikaan ei ollut Platonin Laches. Lachesissa Sokrates yrittää kahden kenraalin sekä kahden isän kanssa ottaa selvää rohkeuden (tai urhoollisuuden) syvimmästä olemuksesta. Kuvittelisi että kahden Ateenan kuuluisimman kenraalin johdolla, tämä olemus selviäisi hyvinkin pikaisesti. Näin ei kuitenkaan käy vaan keskustelun lopputulos on, että aikuiset miehet päättävät heti seuraavana aamuna istahtaa poikiensa kanssa koulun penkille, koska ovat huomanneet itsensä niin tyhmiksi, etteivät edes tiedä mitä rohkeus on.

Sokrates oli mies, jolla oli enemmän kysymyksiä kuin maailmalla vastauksia. Vaan eipä osannut tätä määritellä Millerkään, toisen seminaarissa lukemamme tekstin kirjoittaja. (Ja siinä toisessa tekstissä rohkeuden määrittämistä ei edes yritettykään vaan siinä puolestaan kävi ilmi, että valintatilanteessa ihmiset keskimäärin ovat pelkureita, mikä oli kiinnostava aihe sinänsä.)

Miller referoi Vietnamin-sodan amerikkalaisen sotilaan päiväkirjaa, jossa sotilas muun muassa tulee kenttäolosuhteissa pohtineeksi rohkeuden olemusta. Vaikka päiväkirjan kirjoittaja jopa lopulta rohkenee ehdottaa omaa määritelmää rohkeudelle, se oli valitettavasti niin vaisu, että seminaariryhmämme yksimielisesti äänesti sen suohon. Uskon ettei se olisi läpäissyt Sokrateenkaan seulaa.

Maailmassa on tietenkin monta muutakin tekstiä, joista ei löydy rohkeudelle hyvää määritelmää. Se ei siis vielä todista mitään. Valaisevampaa olikin keskustelumme tuona iltana, johon itsekin sain osallistua. Oli yllättävää huomata, että on todellakin kovin vaikeaa sanoa selkeästi¹ mitä on rohkeus. Mekään emme siihen pystyneet. Onneksi sentään olemme hyvässä seurassa. Mitä sinun mielestäsi rohkeus tarkkaan ottaen on?

Rohkeus on siis sana, jota käytämme, mutta harva tulee ajatelleeksi kuinka epämääräinen käsite se lopulta onkaan. Tämän omakohtainen kokeminen oli kaikessa outoudessaan avartava kokemus.

Vaan onko asia sittenkään aivan näin?

Jos henkilö puhuu suomenkielellä rohkeudesta, ja käyttää puhuessaan sanaa "rohkeus", niin voisiko selvemmin asiaa enää ilmaista. Mitään väärinkäsityksen vaaraa tuskin seuraa. "Rohkeus" on suomenkielessä hyvin yleinen ja yksikäsitteinen sana. Lapsikin ymmärtää mitä se tarkoittaa, eikä sillä ole tietääkseni muita merkityksiä kuin tämä yksi. Suoraan sanoen en keksi mitään syytä, miksi tätä sanaa ei voisi huoletta käyttää sen kummemmin asiaa ajattelematta. Siinä ei ole mitään epämääräistä. Mitään väärinkäsityksen vaaraa ei todellakaan ole.

Kylmäjuotos

Jos taas ajatellaan sanaa "kylmäjuotos" - ei mistään erityisestä syystä, se yksinkertaisesti tuli mieleeni ensimmäisenä - niin tilanne on suurin piirtein päinvastoin. Nimenomaan kylmäjuotos paljastaa meille, kuinka hyvä sana rohkeus on. Siinä missä rohkeuden ymmärtävät kaikki, vain sähköteekkarit tietävät mikä on kylmäjuotos.

Jos joku varomattomasti käyttäisi puheessaan yhtäkkiä sanaa kylmäjuotos, olisi suuri vaara, että monikaan kuulijoista ei aivan tarkkaan tietäisi, mistä hän oikein puhuu. Tarkoitan nyt keskivertosuomalaisista koostuvaa kuulijakuntaa, joiden joukossa on jonkin verran, muttei kuitenkaan paljon, sähköinsinöörejä.

Itsekään en aivan tarkkaan tiedä, mikä on kylmäjuotos. Olen onnistunut valitsemaan kurssini matematiikan ja ohjelmoinnin muodostamalta akselilta siten, että vain kerran olen joutunut juottamaan². Ja silloinkin parityönä. Ihan näin vain mutu-tietona arvioisin, että kyse on jostain mitä tapahtuu jos juottokolvi tai juotettava tina on liian kylmää. Sen ainakin tiedän, että kyseessä on huono juotos, joka voi aiheuttaa ongelmia sähkönkulussa.

Tässä on tietenkin suuri ero rohkeuteen, josta kyllä tiedän mitä se on. En vain osaa sanoa sitä, mutta tiedän kyllä mitä rohkeus on ja kaikki muutkin tietävät.

Toisaalta ei ole kovinkaan vaikeaa selittää, mitä on kylmäjuotos, sellaiselle joka sen sattuu tietämään. Jos kysyisin asiaa sähköinsinööriltä, niin saisin varmaan selkeän ja ytimekkään vastauksen ja tämän jälkeen tietäisin mitä on kylmäjuotos.

Nämä sanat ovat siis tässä suhteessa toistensa vastakohtia:

Rohkeus: ei voida selittää, mutta kaikki tietävät mitä se tarkoittaa.
Kylmäjuotos: helppo selittää, mutta moni ei tiedä mitä se tarkoittaa.

Luulisi että ihmiset ensisijaisesti ymmärtävät sellaisten sanojen merkityksiä, jotka on helppo selittää. Vaan ei, ihmiset ovat jostain oppineet sellaisia sanoja, joita kukaan ei varsinaisesti osaa opettaa.

Taustoimana

Jokaisen kurssin ensimmäisellä luennolla on aina jotain käytännön asioita. Näiden jälkeen hyvä luennoitsija esittelee kurssin tavoitteet ja toimintatavat. Esa Saarinen esitteli toisella kalvollaan kurssin "Työmuodot":

1. Hiljainen dialogi ES monologin taustoimana

jonka jälkeen oli neljä muuta työmuotoa, niiden joukossa "Pohdistaessee".

Sikäli kuin minä tiedän, "taustoimana" ei ole suomenkielen sana. Esa haluaa ilmeisesti sanoa "taustoittamana" - tai oikeastaan tämä on siis täysin ilmeistä. Onko kyseessä kirjoitusvirhe?

"Pohdistaessee" varmaan on kirjoitusvirhe ja sattuuhan sitä joskus oikein kaksikin virhettä samalle kalvolle. Vaan olisiko sittenkään?

"Taustoimana" on mielestäni paljon parempi sana kuin "taustoittamana" - varsinkin juuri tuossa lauseessa se tuntuu sointuvan paljon paremmin. Jos siis annetaan sille anteeksi se, että se ei ole sana ollenkaan. Ja miksi emme antaisi? Suurin osa yleisöstä tuskin edes huomasi tässä kohden mitään outoa, sillä "taustoimana" on oikein hyvä ja ymmärrettävissä oleva sana.

Tässä suhteessa se siis yllättää meidät jopa "rohkeutta" salakavalammin. Se ei edes ole olemassa, mutta se ei estä meitä ymmärtämästä mitä puhuja sillä tarkoittaa. Edellistä sanaparia mukaellen voisimme tiivistää:

Taustoimana: ei ole sana, mutta kaikki ymmärtävät mitä se tarkoittaa

Neljäs sana

Koska "rohkeus" ja "kylmäjuotos" muodostivat sanaparin, herää kysymys, onko tässäkin löydettävissä vastaavanlainen sanapari? Vastaus on: Kyllä. Ainakin uskon niin, en kuitenkaan ole vielä löytänyt sitä. Etsimme sanaa joka

___________: ei ole sana, eikä kukaan tai moni ymmärrä mitä se tarkoittaa³

Ja nyt varmaan sinäkin ymmärrät, että tuollaista sanaa ei ole kovin helppo löytää. Enkä oikein edes tiedä mistä sitä voisi etsiä.

Jotenkin tästä tuli nyt elävästi mieleeni Kalle, paras kaverini lapsuusajoilta, joka asui vastapäisessä rivitalossa.

Eräässä Bill Cosby Show:n jaksossa Theo kavereineen olivat ottaneet tavaksi kutsua tyttöjä hampurilaisiksi ja pihveiksi. Kuudesluokkalaisena en vielä ollut kuullut ns. "lihatiskistä", joten vasta myöhemmin olen tajunnut, mikä tuossa jaksossa itse asiassa oli vitsinä. (Bill Cosby Show:ssahan oli aina myös kasvatuksellinen näkökulma, joten pojat saivat äidiltään lopuksi nuhteita naisten halventamisesta.)

Oli miten oli, jostain syystä tämä juttu jäi kuitenkin minulla ja Kallella joksikin aikaa päälle. Lisähauskuutta toi ainakin se, että pikkuveljeni ja muut pihapiirin pojat eivät olleet nähneet kyseistä jaksoa, joten saimme tästä keksinnöstä oivan salakielen. Ja mikäs sen näppärämpää kuin että salakieli oli valmiiksi suunniteltu juuri tytöistä puhumiseen. Aihe josta juuri tuossa iässä kovasti puhuimme Kallen kanssa ja toisaalta emme niinkään muiden kanssa.

Kun idea oli selvä, kieleen pystyi myös lennosta keksimään uusia koodisanoja, ilman että niistä tarvitsi erikseen sopia. Oli selvää että juustohampurilainen oli viittaus erääseen blondiin tyttöön, kun taas kasvishampurilainen selvästikin tarkoitti jotain minun piirittämääni tyttöä. Olin jo tuolloin kasvissyöjä. Näin jälkeenpäin ajatellen, oli aika mielenkiintoista, että pystyi noin vain tempaisemaan jollekin tytölle kutsumanimen ja toinen ymmärsi selittämättä kestä oli kyse.

Niin, siis nämä hampurilaiset ja pihvithän ovat kyllä ihan olemassaolevia sanoja, joten ei sen puoleen. Tulipahan vaan mieleen, ja kun tuo on niin hauska juttu, niin ajattelin kertoa. Kun en oikein keksinyt muutakaan. Voisinkin tässä loppukaneetiksi yrittää sohaisua vähän korkealentoisimpiin aiheisiin.

Juutalaisethan ottivat aikoinaan tosissaan käskyn "Älä turhaan lausu Herran sinun Jumalasi nimeä". Pelasivat nimittäin niin varman päälle, etteivät lausuneet sitä juuri ollenkaan. Viisasta sikäli, että monestihan monet asiat tuntuvat kovin tärkeiltä silloin kun ne ovat käsillä, mutta jälkeenpäin - mistään ikuisuusperspektiivistä nyt puhumattakaan - sitä saattaa ihmetellä mitä kaikkea turhaa sitä onkaan tullut elämässä tehtyä.

Tämä puhumattomuus vaati hieman säätämistä sen ajan pitkälle kehittyneessä painotekniikassa. Painotekniikkahan oli lyhyesti kuvattuna sellainen, että rabbi luki alkuperäiskappaletta ääneen ja opetsulapset istuivat ja kirjoittivat kopioita. Juutalaisilla oli kirjoja useampiakin, mutta varmasti suurin menekki on ollut juuri Pyhillä Kirjoituksilla, eli meidän Vanhalla Testamentilla. Ja siinä ei oikein voinut välttää päähenkilön, eli Jumalan, nimeä.

Kirjurit oppivat lopulta ottamaan vihjeen pelkästään lukijan merkitsevästä katseesta. (Olisi mielenkiintoista tietää, onko katse aluksi ollut epäröivä vai jopa pelonsekainen.) Muuten teksti luettiin normaalisti, mutta kriittisen nimen kohdalla lukija yksinkertaisesti jätti nimen sanomatta, ja kirjurit tiesivät mitä kirjoittaa. Jumalan nimen kirjoittaminen oli OK, itse asiassa Pyhien Kirjoitusten säilyttäminen ja levittäminen oli suorastaan velvollisuus.

Koska hepreankielessä paperille kirjoitetaan vain konsonantteja, kävi monen sukupolven hiljaisuuden jälkeen lopulta niin, että kenelläkään ei enää nykyään ole aavistustakaan siitä, miten Jumalan nimi itse asiassa pitäisi lausua - jos sitä nyt joku haluaisi jostain syystä yrittää. Tietenkin nyt puhutaan siis hepreankielestä, mutta kuitenkin. Ilmeisesti se on ollut joko "Jahve" tai "Jehova". Mutta kukapa tietää varmasti onko se kumpikaan noista?

On ehkä väärin sanoa, että Jumalan nimi ei olisi olemassaoleva sana. Se näyttäisi pikemminkin olevan unohtunut sana. Mutta jos sana unohdetaan, niin onko se enää olemassa?

Kysymys on mielenkiintoinen siksikin, että kukaan tuskin rohkenisi väittää täysin ymmärtävänsä Jumalaa. Pikemminkin konsensus tuntuu tosiaan olevan, että Jumalaa ei ihminen juurikaan voi ymmärtää.

Oletko sinä löytänyt neljännen sanan?

At 22:01 28.4.2002 +0300, you wrote:
> Hei
>
> Jos huhut pitävät paikkaansa, enkä tarkoita valmistumista josta olen jo
> onnittellut, niin sydämmellisesti onneksi olkoon!
>
> Osaatkos DI kertoa suomenkielellä lyhyesti ja ytimekkäästi, mitä on
> "kylmäjuotos"?
>
> henrik
> (Kerron myöhemmin mistä oli kyse.)
>

Kiitos... sähköpostiosoitteeni muuten vaihtui. Uusi osoite alla.

Kylmäjuotos on joko

a) huono yritys saada joku kiskomaan pakastekylmää viinaa lämmittelemättä tai

b) väärä tapa kolvata. Siis siten, että lämmitetään sitä tinaa, ja tiputetaan siitä pisara komponentin jalan juureen. Tuolloin tina ei tartu kunnolla, vaan saattaa esim. tärinän, maanjäristyksen, auringonpilkkujen ym. vaikutuksesta irrota ja voipi olla, että liitos ei muutenkaan toimi kunnolla. Oikea tapa siis on lämmittää komponentin jalkaa niin, että tina sulaa siihen. Kylmäjuotoksen tunnistaa siitä, että tina ei ole levinnyt tasaisen kauniisti juotettavan osan ympärille.

(heh, olenhan sentään sähkötekniikan DI, vaikka automaatio-osastolla olenkin töissä)... (kolvannut viimeksi varmaan 3 vuotta sitten)

Mika

1kuten Wittgenstein meiltä vaatii

2Kauan eläköön tiukka kiinnostusagenda!

3Liiassa matematiikan opiskelussa on haittapuolena se, että sen jälkeen kokee monissa tilanteissa pakottavaa tarvetta selittää monia asioita turhan tarkasti. (Vastaushan on täydellinen vasta kaikkien poikkeustapausten kera.) Tämän seurauksena kuulija yleensä joko tipahtaa muuten vain kärryiltä tai pahimmassa tapauksessa voi jopa nukahtaa tai ainakin kiinnostus nuukahtaa. Onneksi tällaisessa tieteellisen artikkelin formaattiin naamioidussa kirjoitelmassa, on mahdollista purkaa tätä tarvetta esimerkiksi alaviitteeseen, jolloin lukija saa syyttää itseään jos harhautuu sitä lukemaan. Ei ole minun syyni jos pointti hukkuu ja jutun kauneus katoaa:

Tarkkaan ottaenhan, jos tarkasti seuraamme "rohkeus"-"kylmäjuotos" -paria, niin edellisen vastakohta on "on sana, moni ei tiedä mitä se tarkoittaa". Kuitenkin juuri "kylmäjuotos" on esimerkki tällaisesta sanasta, joten tämä kysymys ei ole kovin kiinnostava.

Tämä sekava tilanne johtuu siitä, että itse asiassa olemme tekemisissä kolmen eri akselin kanssa:

helppo selittää - vaikea selittää
moni ymmärtää - moni ei ymmärrä
on sana - ei ole sana

Esimerkiksi "kylmäjuotos" on siis kaiken kaikkiaan esimerkki sanasta joka on "helppo selittää, moni ei ymmärrä, on sana". Ja kuten taas tietoteekkarit - ja varmaan monet sähköteekkaritkin - tietävät, tällaisesta kolmen bitin systeemistä on löydettävissä kaiken kaikkiaan kahdeksan erilaista sanaryhmää. Olen nyt toistaiseksi kuitenkin päässyt vasta neljänteen ja tarkastellut kutakin sanaa vain suhteessa johonkin kahteen annetuista ominaisuuksista.

iKyseiset tekstit olivat otteita julkaisuista:

Peter L. Bernstein, "Against the Gods: The Remarkable Story of Risk", John Wiley & Sons Ltd., pp. 269-283.

William Ian Miller, "The Mystery of Courage", Harvard Univ Press