Älä suunnittele mitään

Linuxin syntymäpäivä lasketaan viestistä, jonka Linus lähetti Usenet-järjestelmän keskusteluryhmään comp.os.minix, 25. elokuuta 1991. Huomaa, että mitään Linux-aiheisia keskusteluryhmiä ei luonnollisestikaan ollut olemassa!

From: Linus Benedict Torvalds (torvalds@klaava.Helsinki.FI)
Subject: Mitä ominaisuuksia haluaisit nähdä minixissä?
Newsgroups: comp.os.minix
Date: 1991-08-25 23:12:08 PST

Moi kaikki minixin käyttäjät -

Olen tekemässä (vapaata) käyttöjärjestelmää (se on vain harrastus, siitä ei tule isoa ja ammattimaista niinkuin gnu:sta) 386(486) AT klooneille. Olen keitellyt tätä kokoon huhtikuusta asti ja se alkaa olla jo valmis. Haluaisin kuulla mistä asioista ihmiset pitävät/eivät pidä minixissä, sillä minun käyttöjärjestelmäni muistuttaa sitä jonkin verran (tiedostojärjestelmässä on sama fyysinen järjestys (johtuen käytännön syistä) ja pari muuta juttua).

Olen jo portannut bash(1.08) ja gcc(1.40), ja homma tuntuu toimivan. Tämä tarkoittaa, että jo parin kuukauden päästä minulla pitäisi olla jotain toimivaa ja minua kiinnostaisi kuulla mitä ominaisuuksia ihmiset haluaisivat. Kaikki ehdotukset ovat tervetulleita, mutta en lupaa mitään :-)

Linus (torvalds@kruuna.helsinki.fi)

PS. Kyllä – siinä ei ole yhtään minix-koodia, ja siinä on monisäikeinen tiedostojärjestelmä. Se EI ole siirrettävä (käyttää 386 prosessinvaihtoa jne), eikä se varmaan ikinä tule tukemaan muuta kuin AT-kovalevyjä, koska muita minulla ei ole :-(.⁹

Viestissä on tiettyä ylevyyttä ja historian siipien havinaa. Mutta näin kolmentoista vuoden perspektiivissä se on naiiviudessaan myös hieman huvittava. Linux on iso ja kehitystyö sen ympärillä ammattimaista. Päälle päätteeksi se on todennäköisesti historian siirrettävin käyttöjärjestelmä. Nykyään Linux tukee ainakin kuuttatoista eri prosessoriarkkitehtuuria, IBM:n s390 suurkoneista pieniin kulutuselektroniikan prosessoreihin asti. Itse asiassa Linuxin koodin kehutaan olevan esimerkillisen modulaarista ja siksi helposti siirrettävää.

Ironiaa lisää se, että Linuksen mainitsema GNU-projekti ei ole vieläkään saanut valmiiksi omaa "isoa ja ammattimaista" Hurd-kerneliään. Kaikki kunnia kuitenkin heille siitä, että eivät ole vieläkään luovuttaneet. Olen itse seurannut Linuxin kehitystä läheltä yli puoli vuosikymmentä, ja koko sen ajan Hurd on ollut melkein valmis. On jotenkin huvittavaa nähdä, että tilanne oli sama jo kolmetoista vuotta sitten Linuxin syntyessä.

Käytämme yleensä ns. historian suurmiehiä esimerkkinä, kun yritämme itse löytää jonkinlaista menestystä omassa elämässämme. On jopa olemassa ihan oma psykologeista, filosofeista, tanssijoista ja ties mistä tyypeistä koostuva värikäs ammattikunta, joka ravaa yritystilaisuuksissa luennoimassa menestymisestä ja hakee inspiraatiota ja esimerkkiä muun muassa tällaisista lähteistä. Yleensä näissä luennoissa puhutaan suurista visioista, määrätietoisuudesta ja kovasta työnteosta.

Linus – kiistämätön suurmies tietotekniikan historiassa – on kuitenkin näiden hengennostatusluentojen sisältöön nähden hyvin poikkeava esimerkki. Näyttäisi siltä, että Linuxin kehittymistä ovat ohjanneet pikemminkin vision puute ja päämäärättömyys, tai ehkä kutsuisimme sitä mieluummin avoimuudeksi. Avoimuudeksi toisten ihmisten ehdotuksille. Avoimuudeksi sille, että suunnitelmat muuttuvat.

On mielestäni huvittavaa kuvitella, miten olisi käynyt, jos Linus olisi ollut esimerkiksi "määrätietoinen". Esimerkiksi kun joku Open Source -periaatteen mukaisesti ensimmäisen kerran lähetti Linusille koodia, jonka avulla Linuxia voi käyttää myös SCSI-tyyppisten kovalevyjen kanssa, hän olisi voinut vastata: "Kiitos, mutta ei kiinnosta. Tämähän on vain minun pieni ja epäammattimainen harrastukseni ja kuten kirjoitin, minulla ei ole SCSI-levyjä, joten en tarvitse tätä koodia. Sitä paitsi minulla on nyt vähän kiire, sillä teen kovasti töitä."

Vaikka ajatus naurattaakin, niin olen varma, että maailma on itse asiassa täynnä juuri vastaavanlaisia tarinoita. Tarinoita ihmisistä, jotka sanovat "kiitos, ei kiinnosta" elämänsä tilaisuudelle. Ja mahdollisesti juuri siksi, että joku luennoitsija on käskenyt heitä olemaan määrätietoinen ja tekemään kovasti töitä. Näitä tarinoita ei vain ikinä kuule, sillä näistä ihmisistä ei koskaan tule historian suuria miehiä tai naisia.

Mikä sitten on Linuksen suuruuden salaisuus? Mielestäni Linusin tarinasta voimme löytää ainakin seuraavat tärkeät periaatteet:

• Linus tekee jotain mistä on innoissaan.

• Sen lisäksi, että Linus on kiinostunut käyttöjärjestelmäohjelmoinnista itsessään, Linux on alusta asti vastannut myös konkreettiseen tarpeeseen: 1991 PC-koneiden käyttöjärjestelmät olivat joko surkeita (dos) tai kalliita (unix) ja siksi Linus päätti tehdä itse paremmin omia tarpeitaan vastaavan käyttöjärjestelmän.

• Voidaan myös sanoa, että Linus oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Hän on itsekin todennut, että jos hän ei olisi tehnyt Linuxia, joku muu olisi.

• Linus oli kuitenkin se henkilö, joka oli oikeaan aikaan avoin tälle mahdollisuudelle silloin kun se tuli hänen eteensä, vaikka se ei kuulunutkaan hänen suunnitelmiinsa.

• Hän ei myöskään jäänyt työnsä kanssa omaan koppiinsa piilottelemaan, vaan jakoi työnsä tuloksia avoimesti ystävilleen.

• Ja vielä yksi tärkeä kohta: Linus ei toiminut yksin. Hän oli avoin muiden tarjoamille ideoille ja yhteistyölle. Sen lisäksi hän perusti työnsä muiden aikaisemmin tekemälle työlle (minix) ja käytti muiden tekemiä työkaluja (bash, gcc).

Tietenkin listaan voitaisiin lisätä muita, innostuskonsulttienkin hehkuttamia ominaisuuksia. On selvää, että Linus on lahjakkaimpia alallaan. Hän on myös tehnyt Linuxin parissa kovasti töitä, mutta olisi väärin kutsua tätä "kovaksi työksi". Pikemminkin on kysymys innostuneesta työstä, mikä on täysin eri asia. On siis väärin neuvoa ketään tekemään kovasti töitä, pitäisi neuvoa ihmisiä tekemään sitä mistä ovat innostuneita.

Tiivistäen tämän historian suurhenkilön opetus olisi siis: Älä suunnittele mitään, sillä et voi tietää mitä elämä tuo tullessaan.

Olisi epäreilua lopettaa tämä kappale tähän, ilman pientä huomionosoitusta GNU-projektia kohtaan. GNU-projekti on Richard Stallmanin 1984 aloittama projekti, ja hän on se henkilö, joka ensimmäisenä pyhitti elämänsä avointen ohjelmistojen tekemiselle. Vaikka Hurd-kerneli jäikin Linuxin jalkoihin, ovat lähes kaikki Linux-käyttöjärjestelmän perustyökalut peräisin GNU-projektista, mukaan lukien bash ja gcc, jotka Linuskin maintsi Linuxin syntymäviestissä. Vaikka siis hieman naurammekin Hurd-kernelille (johon Linus viittaa vain epäsuorasti), on reilua todeta, että Open Source -liikkeen menestystarinan takana on myös paljon GNU-liikkeen tekemää työtä. Ehkä onkin sopiva lopettaa tämä kappale Richard Stallmanin sanoihin, jossa hän kommentoi väitettä, että suurin osa Open Source -ohjelmista ovat syntyneet (vain) tekijän henkilökohtaisen kiinnostuksen tyydyttämiseksi: "Ehkä näin tapahtuukin joskus, mutta monet keskeiset GNU-ohjelmat on tehty nimenomaan vapaan käyttöjärjestelmän toteuttamiseksi. Ne eivät syntyneet hetken mielijohteesta, vaan niiden takana on visio ja suunnitelma."

Kirjan "Avoin Elämä: Näin toimii Open Source" verkkoversio on luettavissa ilmaiseksi.
Halutessaan siitä on kuitenkin mahdollista, ja suotavaakin, antaa kirjailijalle pientä tippiä.