Vähän molempia (Ximian Evolution, Codeweavers, Transgaming)

Läheisesti kaksoislisensointia muistuttavaa mallia on soveltanut Ximian-niminen yhtiö Evolution-sähköpostiohjelmansa lisensoinnissa. Paremman nimityksen puutteessa kutsumme tätä "vähän molempia"-malliksi. "Vähän molempia" -mallissa yhtiö toimii osittain Open Source -maailman, mutta osittain myös perinteisen ohjelmistoteollisuuden säännöillä.

Ximianin historia nivoutuu tiukasti yhteen Linuxin toisen työpöytäympäristön, Gnomen kanssa. Gnomen perustaja Miguel de Icaza on yksi Ximianin perustajista ja muutkin avainhenkilöt ovat valtaosin Gnome-projektin johtohahmoja. Ennen Ximianin perustamista Meksikosta kotoisin oleva de Icaza osoitti huumorintajuaan esiintymällä Linux-konferensseissa tittelillä "peasant farmer", eli suomeksi "maanviljelijä" tai "maalaisjuntti". Nimitys ei ehkä täysin tehnyt oikeutta Linus Torvaldsin tasoa olevalle ohjelmoijanerolle.

Suurin osa Ximianin liiketoiminnasta on liittynyt tavalla tai toisella Linuxin työasemakäytön parantamiseen. Yhtiön asema Linux-yhtiöiden joukossa on ollut mielenkiintoinen, sillä yhtiö muistuttaa monella lailla muita Linux-yhtiöitä, sellaisia kuin Red Hat ja SUSE, mutta Ximian ei kuitenkaan ole Linux-jakelija, vaan sen pääasiallinen tuote Ximian Desktop asennetaan jonkun muun Linuxin päälle. Tyypillisin yhdistelmä on ehkä juuri Ximianilla höystetty Red Hat Linux. Viime vuosina yhtiö on lisäksi tullut tunnetuksi Mono-projektin koordinaattorina ja tärkeimpänä osallistujana. Mono on Open Source -versio Microsoftin kehittämästä uudesta .NET-alustasta ja se onkin tehnyt yhtiön tunnetuksi myös Linux-maailman ulkopuolella.

Elokuussa 2003 IT-alan vanhoihin konkareihin kuuluva Novell osti Ximianin. Aivan kuten SUSE:nkin tapauksessa tämäkin esimerkki kertoo siitä, että asiantuntija pärjää aina. Koska Ximian aiemmin oli yksityinen yhtiö, ei sen myynnistä ole olemassa julkisia lukuja ja yhtiön kannattavuutta on pystytty vain arvailemaan. Ilmeisesti suurimpana tulonlähteenä on ollut Ximian Desktopiin liittyvä Red Carpet -palvelu, jolla käyttäjä voi helposti asentaa ja päivittää ohjelmiaan (vertaa Red Hat Network). On kuitenkin selvää, että Novell ei niinkään ostanut Ximiania minkään yksittäisen tuotteen takia, vaan kuten myöhemmin SUSE:nkin tapauksessa, ainoastaan hankkiakseen kertaheitolla roimasti Linux-asiantuntemusta. Tämäkin on yksi Open Source -maailmassa toimivaksi havaittu liiketoimintamalli: Osoita taitosi ilmaisten ohjelmien tekijänä, kunnes joku palkkaa sinut, tai kuten tässä tapauksessa, ostaa yrityksesi.

Mutta sitten varsinaiseen esimerkkitapaukseemme. Yksi Ximianin tuote on sähköpostiohjelma Evolution. Ximian otti sähköpostiohjelman kehittämisen tehtäväkseen, sillä sen puuttuminen todettiin olevan yksi suurin este yritysmaailman siirtymiselle Windowsista Linuxiin.²⁸ Kun Evolution oli valmis, se julkaistiin täysin normaalisti Open Source -periaatteiden mukaisesti. Kuka tahansa voi siis muun muassa käyttää sitä ilmaiseksi.

Evolutionin rinnalla Ximian kuitenkin julkaisi myös tuotteen nimeltä "Connector for Microsoft Exchange", joka mahdollisti Evolutionin käyttämisen yrityksissä suositun Microsoft Exchange ryhmätyöpalvelimen kanssa. Vaikka Exchange onkin sähköpostipalvelin, niin monet sen ominaisuudet eivät noudata mitään erityistä standardia, vaan ne toimivat pelkästään Microsoftin oman Outlook-ryhmätyöohjelman kanssa. Jotta Evolution voisi täysin korvata Outlookin, sen täytyi osata matkia myös näitä Outlookin epästandardeja piirteitä ja tätä varten Ximian myi erillistä Connector-tuotetta. Päin vastoin kuin Evolution, Connector-lisäominaisuus ei kuitenkaan ollut Open Source, vaan sitä myytiin ilman lähdekoodia ja suljetuille ohjelmistoille tavallisilla käyttäjäkohtaisilla lisenssiehdoilla.

Voisi kuvitella, että suljetun ohjelmiston myyminen olisi herättänyt vastalauseita Open Source -yhteisössä, varsinkin kun Ximian oli yksi tunnetuimpia Free Software -ideologian puolestapuhujia. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Connector sai yksinomaan positiivista julkisuutta. Tämä johtui selvästikin siitä, että Connector ei millään lailla uhannut Linux-maailmaa, se oli suunnattu Microsoftin nykyisille asiakkaille. Free Software -leirin vankkumaton kannattaja kun ei tietenkään omistanut Exchange-palvelintakaan, niin eipä hän tarvinnut Connectoriakaan mihinkään ja ei siksi välittänyt koko tuotteesta. Sen sijaan sellaiselle yritykselle, jossa käytettiin Exchangea ja muita Microsoftin tuotteita, suljetusta Connectorista maksaminen oli täysin luonnollista – niinhän Exchangestakin oli maksettu.

Koska myyntiluvut eivät ole julkisia, emme ehkä koskaan saa varmasti tietää, kuinka hyvin Ximian on Connector-tuotetta saanut myytyä, mutta yhtiön omien ilmoitusten mukaan kuitenkin jonkin verran. Äkkiajattelemalta tuntuu kuitenkin siltä, että kyseessä on aika marginaalinen tuote. Jos nimittäin joku yritys haluaisikin siirtyä Windows-tietokoneistaan Linuxiin, niin todennäköisesti Exchange-palvelin saisi samassa remontissa myös kyytiä. Linuxilla pyörivän sähköpostipalvelimen käyttäjälle taas Connectorista ei ole mitään hyötyä vaan hänelle riittää ilmaisen Evolutionin käyttö. Connector-asiakkaita ovat siis parhaimmassa tapauksessa olleet sellaiset Linux-käyttäjät, jotka ovat omalla työpaikallaan vähemmistönä muiden Windows- ja Exchange-käyttäjien joukossa.

Tästäkin huolimatta Connector-episodi on mielenkiintoinen esimerkkitapaus, jossa Free Software -leiri hyväksyi tällaisen marginaaliohjelman myymisen suljettuna, vastoin kaikkia yhteisön kauniita periaatteita.

Kaksi muuta yritystä, Codeweavers ja Transgaming Technologies, ansaitsevat myös maininnan tässä kategoriassa. Molemmat yritykset ovat keskittyneet Wine-kirjaston tuotteistamiseen. Wine-projekti on ottanut tavoitteekseen Windows-yhteensopivan ympäristön luomisen Linuxiin, jotta Windowsille tehtyjä ohjelmia voisi käyttää sellaisenaan Linuxissa. Tehtävä on osoittautunut yllättävän vaikeaksi ja yli 10 vuoden ikäinen projekti on yhä edelleen kehitysvaiheessa.

Codeweavers ja Transgaming ovat kuitenkin todenneet, että sopivasti rajatussa ongelmakentässä Wine on jo varsin käyttökelpoinen. Niinpä Codeweavers on pienellä lisäpanostuksella hionut Winestä Crossover Office -tuotteen, jonka avulla Microsoft Officea²⁹ voi ajaa Linuxissa. Transgaming taas on kohdistanut Cedega-tuotteensa pelifanaatikoille, jotka haluavat pelata Windowsista tuttuja suosikkipelejään suosikkikäyttöjärjestelmässään Linuxissa.

Sen lisäksi, että nämä kaksi yritystä ovat kukin tahoillaan onnistuneet vihdoin valjastamaan Winen hyötykäyttöön, ne ovat nykyään myös Wine-projektin tärkeimpiä jäseniä. Yhtiöiden työpanos muodostaa merkittävän osan koko Wine-projektin kehitystyöstä. Molemmat yhtiöt ovatkin siksi arvostettuja Open Source -yhteisön jäseniä.

Yhtiöiden Crossover ja Cedega -tuotteet ovat kuitenkin suljettuja ohjelmistoja. Kuten Ximian Connectorinkin tapauksessa, ei kohderyhmä ole tästä kovinkaan pahoillaan. Asiakkaat, joilla on tarve käyttää Microsoft Officea tai jotain Windows-maailman peliä eivät valita siitä, että Crossover tai Cedega ovat suljettuja ohjelmistoja. Eikä se olisi johdonmukaistakaan, hehän nimenomaan tarvitsevat Wineä muiden suljettujen ohjelmien käyttämiseen.

Järkkymättömät Free Software -ideologian kannattajat eivät myöskään viitsi liikaa haukkua yrityksiä, jotka kuitenkin loppujen lopuksi luovuttavat työnsä hedelmiä myös kaikkien muiden Wine-käyttäjien käyttöön. He tuskin myöskään ostavat näitä suljettuja ohjelmia, mutta tyytyvät kuitenkin hiljaiseen boikottiin. Tämä on huomionarvoista yhteisössä, jossa "oikeita mielipiteitä" on tapana joskus julistaa hyvinkin äänekkäästi.

Sekä Crossover Office että Cedega ovat osoittauneet toimiviksi ratkaisuiksi ja epäilemättä niille jonkin verran asiakkaita löytyy. Taaskaan ei tarkempia talouslukuja ole saatavilla, mutta päinvastoin kuin Ximianin Connector, ovat Crossover ja Cedega yhtiöidensä päätuotteita. Ilmeisesti myynti on siis ollut vähintäänkin kohtalaista, koska yhtiöt ovat edelleen olemassa.

Tuomio: Connector ei ole voinut olla Ximianille merkittävä tulonlähde, mutta tulonlähde kuitenkin. Crossover ja Cedega taas ovat omien yhtiöidensä päätuotteita. Ilmeisesti siis malli toimii ainakin jotenkuten. Merkittävää näissä esimerkeissä on se, että Linux-yhtiö pystyy suuremmitta vastalauseitta poikkeamaan Open Source -yhteisön tärkeimmästä periaatteesta ja myy ohjelmaa ilman lähdekoodia, suljetulla lisenssillä. Kritiikiltä vältytään siksi, että tuotteet ovatkin suunnattu ensisijaisesti Windows-maailmassa eläville asiakkaille eikä Open Source -ideologian sisäistäneille Linux-fanaatikoille. Open Source -leiri taas tyytyy siihen, että kaikki yhtiöt jollain muulla tavalla ovat Open Source -liikkeelle hyödyksi. Niitä siis siedetään "keskimäärin hyvinä" yhtiöinä.

Tästä huolimatta "vähän molempia" -malli ei selvästikään täytä hakkerieettisiä vaatimuksiamme. Muutenkin tuntuu vähän oudolta ajatus, että Linux-yhtiön pääasiallisena tulonlähteenä olisivat Windows-käyttäjät, tosin käytännössä erilaisille sillanrakentajille tuntuu riittävän töitä IT-alalla kuin elämässä muutenkin.

Kirjan "Avoin Elämä: Näin toimii Open Source" verkkoversio on luettavissa ilmaiseksi.
Halutessaan siitä on kuitenkin mahdollista, ja suotavaakin, antaa kirjailijalle pientä tippiä.