28.4.2005: Jaro-77 iskee jälleen...

Yhteisön merkitystä yksikin lukija pohti palautesivulla. Siinä hengessä siis seuraava täysin off-topic, niinkuin sanotaan, juttu. Tänään kokoontui nimittäin sellainen yhteisö mitä olen jo pari vuotta todella kaivannut...

Nimittäin jo pari vuotta on tehnyt mieli käydä pikästä aikaa Jaron pelejä katsomassa, nehän kuitenkin käy täällä Etelä-Suomessa aika tiheäänkin. En vaan koskaan jaksanut innostua yksin lähtemisestä, varsinkin kun vieraspelit on vähän vaikeampi löytää, nehän on joka kerta eri paikassa! Siksi oli tosi kiva yllätys kun Kimpalta ja Rasselta tuli sähköpostia, missä pyydettiin kaikkia Etelä-Suomen Jarofaneja tulemaan mukaan peliä katsomaan. Juna-aikataulutkin olivat katsoneet valmiiksi, joten eikun Tampereelle!

Niinpä Jaro-77 joukkueen selkäranka kokoontui jälleennäkemiseen Pendolinon pöydän ympärille: toppari Henrik, keskushyökkääjä Rasse ja keskikentän pelinrakentaja Kimppa. (Neljäntenä Junassa Manu Näsi, vanhempaa vuosimallia.) Joukkueemme libero Andy asuu myös Helsingissä, mutta jäi tällä kertaa puolustamaan omaa päätä. Rassea en ollut tavannut Pietarsaaresta muuton jälkeen, joten tunnelma oli heti huipussa.

Pelin ennakkoanalyysissä päädyimme veikkaamaan 2-3 voittoa, vaikka todellisuudessa ei ehkä ollut niin vahva olo. Lehtitietojen mukaan Touru suunnitteli mahdollisimman puolustusvoittoista taktiikkaa, mikä kyllä rivien välistä luettuna kuulosti siltä, että mahdollisuuksia ei juuri ole. Totesimme kuitenkin, että olemme kohta 30-vuotta olleet uskollisia Jaron faneja, joten ei se yksi peli sinne tai tänne mitään muuta!

Pub Semaforiin (jonka pitsaa voin suositella!) kokoontui tutunnäköisiä naamoja eri ilmansuunnista, jopa Pietarsaaresta oli pari Jaron fania löytynyt. Turusta paikalle oli löytänyt vasen keskikenttämiehemme Micki.

Sitten ei kun pelipaikalle. Tämä taisi omalta osaltani olla yhtä cup-finaalia lukuunottamatta eka peli lähes 10 vuoden tauon jälkeen, joten ihan hieno fiilis oli kaikin puolin.

Sää oli pelissä loistava, muuta positiivista sanottavaa onkin vaikeampi keksiä... Heti alkuun Tamperelaiset järjestysmiehet ottivat tehtäväkseen ylläpitää Suomen tunnetusti surkeaa futiskulttuuria. Sumutorvi takavarikoitiin - kuulemma siksi, että sen voisi muuten joku heittää kentälle! Eivät sentään kenkiä ja vyönsolkia ruvenneet ottamaan. Fanilakanan paikastakin jouduttiin neuvottelemaan ja lopulta innostuivat vielä ryömimään sen alle, ettei meillä vaan ollut pommeja siellä piilossa. Myös eristysteippi luettiin vaarallisten aseiden joukkoon (ettemme kidnappaisi ketään?). Tästä lämpimästä vastaanotosta huolimatta, päätimme jäädä peliä katsomaan, eikä kukaan lähtenyt kotiin, vaikka kävikin mielessä josko jääkiekko kuitenkin olisi se juttu. Olen kyllä kuullut huhuja, että joidenkin Etelä-Suomen joukkueiden ns. fanit ovat viime vuosina rettelöineet pahastikin ja se on toki tuomittavaa. Mutta iloisten Pietarsaarelaisten kohteleminen tällä tavalla oli kyllä valitettava rimanalitus. Ei niin ettenkö nuoruudestani muistaisi yhtä yleisöystävällisiä vakseja Pietarsaarenkin keskuskentältä.

Jaron pojat olivat kuunnelleet Tourun ohjeita tarkasti ja kuuliaisesti peruuttelivat koko ensimmäisen puoliajan. Ainoastaan sillä uudella tyypillä (Aleksandrjotain?) oli käsky häärätä vastustajan kenttäpuoliskolla. Mahtoi olla yksinäistä kun ei muutenkaan tunne vielä joukkuekavereitaan, ei puhu samaa kieltä ja sitten vielä eristetään toiselle kenttäpuoliskolle. Ehkä tällaisella yksinäisen kärjen taktiikalla on jotain mahdollisuuksia jos äijät oppivat löytämään toisensa paremmin, mutta ainakaan tänään tämä tuore vahvistuksemme ei pärjännyt yksinään Tampereen neljää puolustajaa vastaan.

Toisella puoliajalla lähdettiin 2-0 tappioasemasta ja muillekin oli nyt annettu lupa hyökätä. Lopputuloksena Tamperelaiset voittivat kolmella hienolla maalilla meidän nollaa vastaan, mutta täytyy sanoa että heilläkin oli oma kiintiönsä suomalaisia huippufutaajia, jotka osaavat vetää 10 metristä tyhjän maalin ohi. Kun vielä tuomareiden suoritus oli oikeudenmukainen mutta epävarma, täytyy sanoa, että ei Liigafutis ole kymmenessä vuodessa ainakaan eteenpäin mennyt. Mutta sää oli tosiaan paras mitä liiga-avauksessa varmaan koskaan ollut, itse selvisin kahdella villapaidalla, eikä ollut yhtään kylmä ja ruohokin oli Tampereella vihreää.

Pelin loppukättelyiden jälkeen kapteeni Jimmy Wargh komensi koko pää painuksissa suihkuun suunnanneen joukkueen kiittämään faneja, jotka olivat loppuun asti reippaasti kannustaneet omiaan. Itsekin olen nuorena saanut pelata Jimmyn komennuksessa ja uskon että hänellä riittää sekä auktoriteettia että positiivisuutta nostaa joukkue tästäkin suosta.

Mitä Tourun taktiikkaan tulee, niin voisi antaa poikien mieluummin hyökätä rohkeasti, ei se ainakaan tämän huonommin olisi mennyt. Monilla oli selvästi intoa antaa namusyöttöjä eteenpäin, ja keskikentän kaverit tuntevatkin toisensa, joten hienoja kuvioita voisi syntyä, mutta onnistuivat kuitenkin tänään hillitsemään itsensä ja keskittyivät jarrutteluun.

Pelin lopuksi kävin Pietarsaarelaisten puolesta ojentamassa vakseillemme 10 euroa, jolla molemmat voivat nauttia Happy Meal -aterian lähimmässä pikaruokalassa. Toisella vaksilla pokeri piti tässäkin tilanteessa, mutta toisen naamasta oli ihan pieni hymyn pilkahdus aistittavissa. Toivotamme Tampereellekin oikein aurinkoista ja iloista futiskesää!