21.10.2007: Santeri Kanniston kirja selittää mihin katosivat SOT ja Santeri.

Sain Arto Teräkseltä lainaan Santeri (ja Päivi) Kanniston kirjoittaman kirjan Platinainen pilvenreuna - Santeri Kanniston erokirja tietoyhteiskunnasta, yrittäjyydestä ja GNU/Linuxista ja se tuli viikolla luettua loppuun. (Kirja on kirjoitettu "minä muodossa", mutta Päivi on selvästikin työskennellyt jonkinlaisena haamukirjoittajana. Mikä on Santerin ja mikä Päivin kirjoittamaa jää epäselväksi.) Santeri on siis edesmenneen SOT Oy:n toimitusjohtaja. SOT julkaisi 90-2000 luvun vaihteessa suomalaista Linux-jakelua ja SOTin johdolla suomennettiin monia Linuxin ohjelmistoja ja käyttöoppaita.

Täytyy sanoa että olipahan melkoinen kirja. Santerin tyyli on lievästi sanottuna poleeminen ja ironian ruoska viuhuu. En ole itse tavannut Santeria livenä, mutta kirjasta saan jonkinlaisen käsityksen hänen persoonastaan, mitä olen häntä tuntevien kanssa jutellut, tämä on Santeria miten hekin hänet tuntevat. Kirjassa myös vilahtelee aika sankka joukko muita suomalaisen Linux-maailman vaikuttajia ja nämä yhteiset tuttavat olivat minulle osa kirjan viihdyttävyyttä.

Kirjan tyyli paljastuu ainakin minulle aika alussa ja osasin ihan hyvin lukea sen loppuun ottamatta ihan kaikkea tosissaan. Siitä huolimatta kirja on viihdyttävää luettavaa ja ainakin minusta on kivempi lukea yksittäisen ihmisen mielipiteillä väritetty näkökulma, kuin kuivan asiallinen tietokirja aiheesta josta kuitenkin itsekin tiedän jo jonkin verran. (Omassa kirjoitustyössäni seuraan jossain määrin samaa filosofiaa.) Mutta tehtäköön se tyhmemmille siis vielä tässä selväksi: Kirjaa lukiessa ei kannata ihan kaikkea ottaa tosissaan. Se on viihteellinen katsaus suomalaiseen IT-kuplaan ja muistuttaa siinä mielessä legendaarista Riot On elokuvaa. Perustuu tositapahtumiin lienee paras tapa kuvata näitä kahta teosta, jotka silloinen IT-huuma kuitenkin ehdottomasti ansaitsee.

Kanniston eduksi on ilman muuta laskettava, että (aivan kuten Kim Finn elokuvassaan) hän käsittelee omia toilailujaan aivan yhtä kriittisesti kuin muidenkin ihmisten tekosia. Kirjassa kuvataan hyvin inhorealistisesti miten toimistolla koiransa kanssa asuva Santeri oksentaa verta mahahaavan seurauksena ja ajaa ylinopeutta jottei nukahtaisi rattiin. Hän myös oivaltavasti toteaa, että SOT:lle ei ollut parasta PR:ää tapella aivoimesti yhtiökumppanin kanssa netin uutisryhmissä. (no kidding!)

Ja suoraan sanottuna, aika moni 90-luvun keksintö kyllä ansaitseekin päästä Santerin käsittelyyn. Olin esimerkiksi itse täysin unohtanut, että 90-luvulla joku julkaisi puhelinluettelon omaista kirjaa johon oli kerätty yritysten www-osoitteita. Ei tainnut menestyä tämäkään projekti kovin hyvin ;-)

Terveisiä vaan Päiville ja Santerille, missä päin maailmaa sitten matkaattekin.

24.6.2007: Kesätunnelmissa

Avoin Elämä -kirjaa juhannuksena lukeva Tomi Blomberg Nousiaisista lähetti seuraavan kesätunnelmia huokuvan kuvan, jonka halusin jakaa teidän kaikkien kanssa ja toivottaa myös omasta puolestani jo menneen juhannuksen lisäksi ihan vain yleisesti aurinkoista ja rentoa kesää!

(c) 2007, Tomi Nousiainen

15.5.2007: Juttu Voima-lehdessä

Viime viikolla ilmestyneessä Voima-lehdessä on juttua Linuxin käyttöön siirtyneistä kouluista. Kokemukset tuntuvat olevan pelkästään myönteisiä:

Mutta Linuxista puhuessa miehen silmät tuikkivat. "Uusi systeemi on idioottivarma ja hirvittävän halpa. Meillä ATK ei ole enää kirosana, vaan päinvastoin", Kohtamäki toteaa.

Jutun kirjoittaja Santeri Lanér on kuitenkin tajunnut mennä tekniikkaa syvemmälle. Otsikolla "Mitä koneet lapsillemme opettavat?" Santeri kirjoittaa pihtaamisesta ja avoimuudesta. Kivakiva, kirjaa on tullut luettua :-)

Vakavasti puhuttuna, juuri tästä on toki kysymys. Koulu on paikka jossa lapset ja nuoret oppivat ja kehittävät omaa maailmankuvaa. Tätä ei pidä väheksyä ja olin todella iloinen että Santeri oli tällaisen kytköksen artikkelissaan tehnyt. No, on sekin tietenkin hienoa että säästetään meidän yhteisiä veromarkkoja ja opettajaparkojen hermoja kun käytetään fiksuja tietotekniikkaratkaisuja.

12.4.2007: Blanket tuplalevy

Pääsiäisen NYT-liitteessä oli mielenkiintoisia Creative Commons uutisia. Blanket-niminen suomalainen bändi on julkaissut uuden levynsä, joka on myös mp3 muodossa jaossa bändin kotisivuilla, Creative Commons lisenssillä. Ehdottomasti lisäpisteen arvoinen idea on, että kuhunkin CD-kuoreen on pakattu 2 CD-levyä. Toinen levy on kopio ja tarkoitettu annettavaksi kaverille - säästyy asiakkaalta kopioimisen vaiva. Tämä on mielestäni ehdottomasti tukemisen arvoista toimintaa, mars vaan Stupido Recordsiin tai Myyrmanniin tuplalevyä ostamaan!

Uutinen kertoo myös bändin eronneen Teostosta "protestiksi liian suuria hallinnointimaksuja" vastaan. NYT-liite ei mainitse sitä, että Teostosta eroaminen on valitettavasti myös edellytys musiikin jakamiseksi netissä CC-lisenssillä. Teoston tuttu kanta tulee kuitenkin hyvin esille: "Kysyin, että eikö olekin aika hyvä juttu, mihin vastattiin, että ei noin voi tehdä!"

Lähes samaa sanottiin pari vuotta sitten kun haastattelin Teoston politrukkeja aiheesta. Sinänsä minua ei liikuta jos joku haluaa elää pää pensaassa ja uskoa että maailma ei ole muuttunut 1980-luvulta miksikään, mutta ikävää että herrat saavat tehdä sitä kaikessa rauhassa lakisääteisen monopolin suojissa. Monenkohan bändin pitää vielä erota Teostosta ennen kuin muutosta saadaan aikaiseksi...

Sattuipa sopivasti uutinen Teoston rahavirroista vuonna 2006. Digitoday tietää kertoa että Teoston kautta virtasi euroja viime vuonna 36500000 ja siitä 90% menee suoraan musiikin tekijöille. Tämä on kuulemma varsin hyvä hyötysuhde, parasta mitä maailmassa löytyy. Kunnes joku kommentoija muistaa huomauttaa, että aika paljon rahaa jää myös firmalle: 3,7 miljoonaa! Jos tuota vertaa esim pk-yritykseen, niin about 30-35 koodaria työllistäisi kevyesti tuolla tulovirralla. Paljonkohan Teostossa on porukkaa töissä? Veikkaan että aika hyvät osingot on herroilla, ja palavereissa hyvät tarjoilut. Eikä pidä unohtaa, että Teoston jäsenet maksavat satoja euroja per henkilö myös vuosimaksua, joiden tarkoitus on nimenomaan kattaa hallintokuluja.

Eli pieni kilpailu tällä alalla tekisi varmaan oikein hyvää, rahaa tuntuu olevan jaossa.

Suosikkibiisikin löytyi Blanketin levyltä helposti: "I Don't Want To Be A Software Developer". En ymmärrä, sehän on elämää parhaimmillaan :-)

18.3.2007: Vaalianalyysi

Vaalit oli ja meni jo viikko sitten, mutta työmatkojen takia pääsen vasta nyt syventymään tilastoihin. Avoinelämä ja koko muu nettiyhteisö masinoi ankarasti, mitä jäi käteen? Eipä juuri mitään...

Näitä ehdokkaita Avoin Elämä suositteli

Lähde: YLEn tulospalvelu

Täytyy sanoa että olin rehellisesti yllättynyt kun ennakkoäänten julkistuksen jälkeen totuus paljastui. Ennen vaaleja jonkun puolueen edustaja olikin kuulemma kommentoinut, että tietoyhteiskunta-asiat eivät ole puheenaihe koska niillä ei saa ääniä. No ei näköjään saakaan!

Helsingissä Mikko Rauhala pinnisti nipinnapin Liberaalien ykköseksi. Liberaalien kokonaisäänimäärä olisi pitänyt melkein kymmenkertaistaa läpimentäväksi: 11 500 ääntä lisää! Pidin Helsinkiä realistisimpana vaalipiirinä mistä olisi voinut löytyä edes jokunen tuhat nörtti, vaan eipä löytynyt. Mikko sai vielä syyttäjältä vaalien alla ilmaista mainosta.

Saman tyyppisiä tuloksia tekivät myös Osmo ja Tapani pienissä vaalipiireissään. Odotettavasti kumpikaan ei ollut lähelläkään läpimenoa, mutta sen lisäksi he sijoittuivat myös oman puolueen sisällä häntäpäähän, eli äänimäärä ei ollut edes noteeraamisen arvoinen. Tampereella Riitta jäi vielä kaiken lisäksi Riku Merikosken jälkeen, eli siltä osin kritiikkiä voi esittää jopa tämän blogin kirjoittajaan, meniköhän suositus väärälle ehdokkaalle? Voihan olla että naispuolinen nörtti ei vielä tässä aikakaudessa pärjää senkään vertaa.

En jaksa nyt copypeistailla enempiä tilastoja, mutta todetaan nyt vielä, että muut harkitsemisen arvoiset nörttiehdokkaat jotka esim tässä blogissa on tullut aiemmin mainittua, pärjäsivät vähintään yhtä huonosti kuin nämä virallisesti suositellut.

Pakko siis todeta, että kaikesta nettivaalihehkutuksesta huolimatta, blogeilla ei näitä vaaleja ratkaistu. Eduskuntaan päästäkseen pitää olla joko ammattipoliitikko, tai vähintään olympiamitilisti. Niin, tai missi.

Jyrki sentään pärjäsi hienosti ja melkein tuplasi äänimääränsä. En usko että hänenkään tapauksessa kovinkaan ratkaisevaa oli Avoin Elämä -suosituksen myöntäminen tai edes kotisivujen tekeminen Klingonin kielellä, vaan todennäköisesti voiton toi tuhansien mainosten jakaminen ympäri Uuttamaata, vaaliteltoilla paleleminen, niin, ja tietenkin loistavasti hoidetut edelliset neljä vuotta!

Ammattipoliitikoista puheenollen, ei kaikki ole menetetty. Vaikka meidän nörttimasinointi ei onnistunutkaan, niin onneksi esimerkiksi Tampereen Oras Tynkkynen on oikein luotettava ja tietokonevehkeitä ymmärtävä kansanedustaja, ei muuta kuin lämpimät onnittelut! Myös muissa puolueissa alkaa löytymään jokunen joka edes yrittää ymmärtää asioita. Paljon rohkaisua vaan heille kaikille!

Yrittikö joku saada edes jotain vahingoniloa Tanja Saarelan äänimäärän "romahduksesta", kuten iltapäivälehdet sen uutisoivat. Älkää lapset turhaan innostuko... Kannattaa huomata, että pääministeri Vanhanen oli ehdolla samassa vaalipiirissä, ja oli siksi tietenkin keskustan ykkösehdokas. Kun Tanjan äänimäärä tipahti 19000:sta noin 5000:een, Vanhasen nousi vastaavasti edellisestä rivikansanedustajan noin 6000:sta pääministerin arvolle sopivaan 24000:een. Eli nothing to see here, move along... Jotain positiivista sentään, eiliset lööpit sanoivat että Tanja ei enää rupea ministeriksi. Onhan sekin jo pieni voitto. Vielä kun joku kertoisi miten Opetusministeriön virkamiehet vaihdetaan? Turha luulla että tässäkään mikään muuttuisi, eiköhän vanha perinne jatku ja opetusministeriön salkut jaetaan sukupuoli-maantiede-puolue-tasauspaikkoina joillekin täysin ihmeellisille vaihtoehdoille, eikä ainakaan pätevyyden mukaan. Jännä nähdä miten käy.

Eli mitäs nyt sitten? Pakko todeta, että masinoimalla ei tulla saamaan eduskunnassa enemmistöä. Pitäisiköhän keskittyä siihen mitä me osataan, parannetaan maailmaa tekemällä parempaa (vapaata) softaa ja internettiä? Tai sitten vaan mennään ottamaan aurinkoa ja annetaan Ahti Vänttisen ja Arto Alaspään kirjoittaa se tekijänoikeuslaki oman mielensä mukaan, eihän se loppujen lopuksi muuta sitä että reaalimaailma on se miksi me insinörtit sen luomme!

13.3.2007: Vaalit lähestyvät, viimeiset linkkivinkit

Ennakkoäänet on nyt sitten annettu ja vaalipäivä on sunnuntaina. Varsinais-Suomesta on suositeltu Avoin Elämä -ehdokkaaksi Mari Saariota, jolta löytyy tietoyhteiskuntakannanottoja. Mari liittyy siihen vihreiden joukkoon, jotka eivät ole ensisijaisesti tietoyhteiskuntaeksperttejä, mutta jotka onneksi ymmärtävät myös siitä jotain. Plussaa vielä siitä, että on alkanut löytyä myös naisia "pienien vihreiden miesten" rinnalle. Päätin nyt kuitenkin, että koska äänestys on jo käynnissä, niin lisää virallisia Avoin Elämä suosituksia ei enää näihin vaaleihin jaeta. Toivottavasti ensi vaaleissa jaetaan niitä huomattavasti nykyistä runsaammin.

Siitä puheenollen, Varsinais-Suomen vapaana ollutta paikkaa harkitsin annettavaksi myös Tietoyhteiskuntapuolueen (liberaalien listoilla) Riku Mäkirinteelle, jolleka palauteboksin perusteella löytyy myös tukea. Mutta jo silloin tein saman päätöksen: liian myöhään, ensi vaaleissa sitten lisää suosituksia.

Mutta vaikka virallisia suosituksia ei enää jaetakaan, niin suosittelen ilman muuta äänestämään vaikka sitten Maria tai Rikua!

Nimimerkki Zachena tunnettu Kimmo Virtanen on tehnyt blogiinsa listan salonkikelpoisista ehdokkaista. Se on pidempi kuin minun aika eksklusiivinen lista (muun muassa monta nimeä per vaalipiiri). Jos oma ehdokas on vielä hakusessa, suosittelen katsomaan. Zache on tehnyt ihan hyvän työn ja kaivanut dataa useista lähteistä.

Näemmä Helsingin Sanomien vaaliriehassa oli ohjelmassa keskustelu tekijänoikeuslaista, osallistujina Jyrki Kasvi ja Tanja Saarela. Saarela ei ilmestynyt paikalla. Hän on siis fiksumpi kuin kuvittelinkaan.

OpenLife -blogissa olen kirjoitellut englanniksi joistakin meidän vaalitapahtumista, muun muassa että Mikko Rauhala sai syytteen organisoitu keskustelu kampanjasta, että Linuksen isi on ehdolla ja vastasi FLUGin vaalikoneeseen ja että Jyrki Kasvin sivut on myös Klingoniksi.

24.2.2007: Osmo Ihanus avoinelama.fi suosituksen arvoinen

Virallisten Avoin Elämä -ehdokkaiden lista monipuolistui tänään kun uusi suositus meni Keskustan Pohjois-Karjalan vaalilistalle. Iloitsemme että olemme löytäneet näin hyvän ehdokkaan sekä maantieteellisesti että puolekartalla uudelta suunnalta.

Osmo on Keskustan Pohjois-Karjalan piirin varapuheenjohtaja ja Keskustanuorten puheenjohtaja. Työkseen hän toimii ohjelmoijana, verkkotietojärjestelmien asiantuntijana ja projektipäällikkönä ja politiikan puolella on muiden poliittisten teemojen ohella yrittänyt herättää Pohjois-Karjalaa ymmärtämään tietoyhteiskuntaa. Olisi hienoa nähdä myös Osmo Arkadianmäellä, nyt vaan kaikki Pohjois-Karjalan masinoijat herätys, teillä on hyvä ja harkitsemisen arvoinen ehdokas.

17.2.2007: Lisäyksiä avoinelama.fi ehdokkaiden joukkoon.

Kuten vaalimasinointisivullakin todetaan, etsitään puuttuviin vaalipiireihin edelleen hyviä ehdotuksia avoinelama.fi äänestyssuosituksen saajaksi. Masinoinnin levittyä blogosfäärissä, on Pohjois-Karjalasta - tuolta kaukaa maamme rajaseudulta (ikään kuin Helsinkikin ei olisi valtakunnan rajalla :-) - löytynyt harkitsemisen arvoinen ehdokas: Osmo Ihanus. Osmo on keskustalainen insinööri Joensuusta, ja informaatioyhteiskunnan asiat ovat hyvin esillä vaaliteemoissa. Työkseen hän toimii sovelluskehittäjänä ja projektipäällikkönä, joten tietotekniset asiat ovat myös oikeasti hallussa. Osmo on myös Pohjois-Karjalassa Keskustanuorten puheenjohtaja ja Keskustan piirin varapuheenjohtaja, joten poliittista uskottavuutta löytyy myös.

Lisäksi täytyy todeta, että on hienoa että hyviä ehdokkaita alkaa löytymään myös muista puolueista kuin Liberaaleista ja Vihreistä. Jotkut ovatkin kritisoineet avoinelama.fi listaa painottuneeksi vain yhteen puolueeseen. (Kaikki eivät edes tajua että kolme ensimmäistä suositusta eivät ole Vihreiden listoilla ehdolla!) Mutta siitä siis ei ole kyse vaan päinvastoin, olisin erittäin mielissäni jos hyviä ehdokkaita löytyisi kaikista puolueista. (Edit: Valitettavasti esim Vasemmistoliitolla on Uudellamaalla erittäin hyvä ehdokas, joka jää Jyrki Kasvin varjoon. Vapaana olevista vaalipiireistä ei toistaiseksi ole löytynyt hyviä vasemmistoehdokkaita.)

Koska avoinelama.fi äänestyssuositukset perustuvat konsensukseen ja ovat lopullisia ja peruuttamattomia, niihin sovelletaan harkinta-aikaa. Onko sinulla mielipide Osmosta tai löytyykö Pohjois-Karjalasta muita hyviä ehdokkaita? Nyt on hyvä hetki antaa palautetta.

Tietoyhteiskuntapuolue

Minulle ei ole tullut aiheesta kyselyitä, mutta verkossa tuntuu olevan jonkinverran ihmetystä Tietoyhteiskuntapuolueen (TYP) asemasta avoinelama.fi suosituksissa. Vaikka heitä onkin alkuperäisessä propagandakirjoituksessani jo käsitelty, niin mainittakoon heistä mielipiteeni vielä uudelleen: Omasta puolestani toivotan TYP:n kolmelle ehdokkaalle kaikkea hyvää vaaleissa ja olisi loistojuttu jos joku heistä pääsisi eduskuntaan asti. Tällä hetkellä tulkintani kuitenkin on, että TYP ehdokkaat eivät nauti laajaa kannatusta edes "omiensa joukossa". Tämä perustuu paitsi käymiini keskusteluihin, myös siihen tosiasiaan, että he eivät ole edelleenkään saaneet kokoon 5000 kannatuskorttia puolueen perustamiseksi. Jos verkossa vallitsisi laaja hiljainen masinointi TYP:n puolesta, luulisi sellaisen hoituvan käden käänteessä. Kaksi kolmesta TYP-ehdokkaasta ei edelleenkään ole saanut aikaiseksi minkäännäköistä kotisivua itsestään, mikä myös vie uskottavuutta. Näistä syistä TYP ehdokkaat tulevat valitettavasti jäämään ilman virallista avoinelama-suositusta. Sori.

Mikko Rauhala oikeudessa

Mikko Rauhala ja Einar Karttunen ovat vihdoin saaneet syytteen uuden tekijänoikeuslain rikkomisesta. Rauhalan järjestämän "organisoitu keskustelu" kampanjan puitteissa Karttunen ohjelmoi Haskell kielellä ohjelman jolla voi purkaa DVD-levyjen CSS salausta. Raskauttavan tästä rikoksesta teki se, että Rauhala maksoi tästä karttuselle 5 senttiä. Suloista!

Rauhalan kampanja vuoden 2006 alussa kesti vain viikon ja olin silloin juuri itse matkoilla, enkä ehtinyt osallistumaan ollenkaan. No, en olisi kyllä vankilassa viihtynytkään. Toivottavasti Mikko saa tästä paljon julkisuutta, sopivasti vaalien alla.

8.2.2007: Avoinelama.fi käynnisti vaalimasinoinnin

Saadun palautteen perusteella olen nyt julkistanut ensimmäiset avoinelama.fi viralliset äänestyssuositukset. Klikkaa banneria ja käy katsomassa ketkä ovat eduskuntavaalien viralliset avoinelama.fi ehdokkaat. Kannustan kaikkia bloggaajia ja muita masinoijia osallistumaan virallisten ehdokkaiden tukemiseen, esimerkiksi käyttämällä ylläolevaa banneria tai omilla luovilla tavoilla.

Todettakoon vielä lopuksi, että "Taustaa näille valinnoille löytyy Avoin Elämä -blogista, kuten myös kommentteja muista hyvistä (ja huonoista) ehdokkaista. Jokaisesta ylläolevasta vaalipiiristä löytyi myös muita hyviä ehdokkaita. avoinelama.fi toivottaa myös heille jokaiselle onnea ja menestystä vaaleissa. Muun muassa taktisista syistä virallinen avoinelama.fi äänestyssuositus on kuitenkin annettu vain ylläoleville ehdokkaille."

Päivitetty viimeksi 4.2.2007. ja päivitetään jatkossakin sitä mukaa kuin hyviä yleisövinkkejä saadaan.

14.1.2007: Vaalivuosi vierähti vauhtiin

Ensinnäkin: Hyvää uutta vuotta rakkaille lukijoille!

Näyttää tämän blogin vauhti vähän rauhoittuneen vuoden takaisesta. Yritän tällä hetkellä panostaa enemmän englanninkieliseen OpenLife blogiin, joten suosittelen että jos mun jutut oikeasti ketäkuta kiinnostaa niin käykää myös siellä katsomassa. Siellä muun muassa löytyy juttu kannettavan tilaamisesta LinuxComp.net:stä sekä miten isän joululahjan käyttöönotto sujui.

Tarkoitus ei kylläkään ollut että Open Life blogin kirjoittaminen tapahtuisi tämän kustannuksella, mutta valitettavasti syksyllä tuli myös vastuullisempia työtehtäviä, minkä takia ei tahdo aina riittää paukkuja kirjoittamiseen. (Juu ei, uutta kirjaa ei todellakaan ole lähiaikoina tulossa!)

Koska eduskuntavaaleihin ei ole montaa viikkoa, ajattelinpa kertoa kaikille ketä pitää ja ei pidä äänestää. (EFFI on kai tekemässä taas kuuluisaa vaalikonettaan, mutta ei näytä vielä löytyvän sivuilta.)

Puolueet

Vihreät (YES)

Jos äänestät puoluekannan mukaan, valinta on helppo. Vihreät on ainoa puolue joilla on mitään käsitystä tietoyhteiskunta-asioista, eduskunnan ainoa tietoyhteiskunta-asioissa kunnostautunut kuuluu tähän puolueeseen. Vihreille on hyvin luonnollista johdonmukaisesti vastustaa esimerkiksi sensuuria, salakuuntelua ja vakoilemista. Vapaan demokraattisen yhteiskunnan peruskiviä, jotka ei valitettavasti ole aina kaikilla hallussa. Myös teknologia ja koulutus on vihreillä yleensä ihan hyvin hallussa ja esimerkiksi Open Source sopii hyvin ideologiaan.

Sen sijaan tekijänoikeuslaki oli myös Vihreille kova pala ja jakoi mielenkiintoisesti puolueen sukupuolen mukaan. Miehet äänestivät oikein (3), naiset väärin (8). Tämä epäkohta on onneksi korjaantumassa kun levyteollisuuden pikkujouluissa mainetta niittäneet Irina Krohn on jo nyt poissa eduskunnasta ja Rosa Meriläinen ei asetu ehdolle. Anni Sinnemäelle voi jopa antaa anteeksi tekijänoikeuslobbyn mukana äänestämisen, onhan hän yksi Suomen parhaita laulun sanoitusten omistajia, eli äänesti oman edun mukaan. Heidi Hautala sen sijaan painiskeli oman äänestyksensä kanssa vielä viikkoja jälkikäteen, ilmeisesti hän on fiksuna naisena jo tiennytkin äänestyksen olleen ongelmallinen, mutta solidaarisuus muita ryhmän naisia kohtaan vei kuitenkin voiton.

Eli vihreitä saa äänestää, varsinkin miehiä.

Perussuomalaiset, Kristilliset, Vasemmistoliitto (neutraali)

Enpä itse usko että näillä pikkupuoleilla on Suomen tietoyhteiskuntakehitykseen yhtään mitään todellista vaikutusta, mutta todettakoon kuitenkin, että nämä kaksi "populisteiksikin" kutsuttua puoluetta hyvin haistoivat kansan mielipiteen tekijänoikeuslain kohdalla ja äänestivät yksimielisesti oikein. Piste siitä.

Mietin pitkään, että ansaitseeko Vasemmistoliitto päästä tähän ryhmään.Myös tästä ryhmästä on vaikea keksiä edustajaa, joka olisi erityisemmin profiloitunut tietoyhteiskunnasta mitään ymmärtäväksi. Kahden edellä mainitun pienpuolueen rinnalla Vasemmistoliitto oli kuitenkin ainoa puolue, jossa enemmistö äänesti tekijänoikeuslakia vastaan (7-11), ja 11 on myös absoluuttisesti suurin määrä vastustajia mitä mistään puolueesta löytyi. Joten ehkä heidät voisi luokitella jonkinlaiseksi "toivo elää" -puolueeksi. Toivo elää myös siinä suhteessa, että uusien ehdokkaiden joukosta löytyy ihan suositeltava tapaus. (Ks alempana)

Kokoomus (EI)

Kokoomuksella on se hassu tilanne, että Suomen ehdottomasti ansioitunein tietoyhteiskuntapoliitikko Piia-Noora Kauppi kuuluu tähän puolueeseen, mutta valitettavasti vaan hän ei ole Eduskunnassa vaan Brysselissä. Eduskunnassa ei ainakaan tällä kaudella löytynyt ketään ketä tekisi mieli kehua. Raskas tykistö Sasi, Zysk... ja Vapaavuori kyllä meuhkasivat tekijänoikeuslaista monta päivää, mutta äänestivät sitten sen puolesta. Hohoijaa.

Nyt kun Suomen IT-teollisuus on ryhtynyt tosissaan siirtämään tekijänoikeuslakia Kauppa- ja Teollisuusministeriön reviiriin, voisi ajatella että Kokoomus olisi tälla aloitteelle myötämielinen. Eli jos nyt välttämättä haluaa äänestää Kokoomusta, niin ehkä tätä voisi käyttää tekosyynä? Kannattaa kuitenkin muistaa, että tällä logiikalla Kokoomus ajaisi varmaan kuuliaisesti myös Nokian tahtoa ohjelmistopatenttiasioissa ja työntekijöiden sähköpostien lukemisessakin, eli kaikki näkökulmat yhteenlaskettuna tämäkään ei liene hyvä perustelu.

Muut (EI)

Muilla puolueilla, varsinkaan hallituspuolueilla, ei kerta kaikkiaan ole mitään näyttöä kehujen ansaitsemiseksi. Alla on ruodittu pahimpia syntejä esimerkiksi Karpelan, Rajamäen, Huovisen ja Luhtasen kohdalta. Pari Demareiden ja Keskustan rivikansanedustajaa saa myös positiivista palautetta, mutta valitettavasti nämä eivät toistaiseksi ole onnistuneet vaikuttamaan puolueidensa linjaan vaan ovat ryhmissään vastarannan kiiskejä, jotka vain korostavat puolueen väärää linjaa.

Tekijänoikeuslain äänestys ei suinkaan ole ainoa kriteeri arvioida puolueiden tietoyhteiskuntaosaamista, mutta todettakoon että Wikipediasta löytyy artikkeli tapahtumien kulusta ja puolueiden äänestystilastot.

Henkilöt - vanhat edustajat

Yksi on tietenkin ylitse muiden: Jyrki Kasvi. Hän pääsi eduskuntaan täpärästi kellon jo ylitettyä puolenyön, saatuaan Otaniemestä yli 10% annetuista äänistä. Vaikka Jyrki varmaan pestinsä uusiikin, niin toivoisin että hän saisi koko Uudeltamaalta tällä kertaa oikein kunnolla ääniä, sillä se vaikuttaa myös painoarvoon vaalien jälkeen. Nythän tietoyhteiskunta-asiat eivät ole millään puolueella vaaliteemana, ei edes Vihreillä. Siksi toivon että kaikki uusmaalaiset vakavasti harkitsisivat Jyrkin äänestämistä.

En itse seurannut tätä viimeisintä mobiili-TV tekijänoikeuskeskustelua aktiivisesti, mutta EFFIn mukaan Keskustan Markku Laukkanen oli johtohahmona kun täysin homehtunutta opetusministeriön virkamiehistöä ruvettiin pistämään kuriin. Pisteet Markulle ja erityisesti olisi nyt tärkeää, että suuristakin puolueista alkaisi profiloitumaan henkilöitä jotka ymmärtävät edes perusteet tietoyhteiskunta-asioista. Markkuhan on Liikenne- ja viestintävaliokunnan puheenjohtaja, eli tältä osin mobiili-TV väliintulo oli ns. viran puolesta, mutta aina vaan parempi jos on saatu oikea mies oikealle pallille.

Demareissa Esa Lahtela ja Marjaana Koskinen eivät valitettavasti ole profiloituneet ainakaan niin että minä tuntisin heitä mitenkään, mutta he olivat hallituspuolueiden kaksi suoraselkäistä jotka äänestivät tekijänoikeuslakia vastaan. Edelleen suuri kiitos ja toivotan menestystä vaaleissa!

Henkilöt - epäonnistujat

Tanja Saarela, os Tanja Karpela, os Tanja Vienonen on tietenkin vaalikauden suurin epäonnistuja. Tanjahan pääsi kirjaimellisesti ministeriksi ainoastaan missi- ja sukupuoliansioilla, kun Jäätteenmäki väkisin väänsi hallitukseensa Uudeltamaalta julkkisnaista. Ikään kuin tässä ei jo olisi katastrofia tarpeeksi, Tanjalle ei edes saatu tavoiteltua sosiaaliministerin salkkua (jossa hänellä väitetään olevan jonkinlaista kompetenssia) mutta se ei haitannut Jäätteenmäkea, salkku kuin salkku, Tanja piti saada hallitukseen. Itse Jäätteenmäkeä tuskin kukaan enää muistaa, mutta valitettavasti Tanja jäi koko vaalikaudeksi. Katastrofi ei edes rajoitu surullisenkuuluisaan tekijänoikeuslakiin, vaan Tanja halusi muun muassa sensuroida kaikista Suomen kouluista sukupuolivalistusta tai uskontotietoutta tarjoavia Internet-sivuja. Ministeriö jäi myös kiinni siitä, että kopioi sanasta sanaan omiin asiapapereihinsa sensuuriohjelmistoa valmistavan yrityksen mainostekstiä. Hyvävelikorruptio ei siis rajoitu tässä organisaatiossa tekijänoikeusasioihin. Ja itse asiassa pätevämmälläkin ministerillä olisi varmasti tekemistä näiden virkamiesten kuriin saattamisessa.

Sisäministeri Kari Rajamäki onnistui ensin viemään Suomen lähelle totaalitäärisen valtion toimintatapoja, kun Suojelupoliisi hetkellisesti onnistui sulkemaan Mikael Storsjön palvelimelta ns Tshetseenisivuston eli Kavkazcenterin. Mainittakoon tähän väliin myös positiivisena palautteena, että muun muassa Heidi Hautala kuulemma oli ensimmäisenä puolustamassa sananvapautta ja toki Kokoomuksen Kimmo Sasikin toteutti perustuslakivaliokunnan tehtävää ja antoi ministerille huutia. Rajamäki ei tästä kuitenkaan hätkähtänyt, vaan muun muassa Suomen EU-puheenjohtajakaudella oli aktiivisesti puuhaamassa kaikenlaisia "terrorisminvastaisia" lisärajoituksia. Tietääkseni Suojelupoliisi ei kuitenkaan vielä ole kiduttanut ketään, joten menee meillä paremmin kuin monissa muissa maissa.

Liikenneministerit Leena Luhtanen ja Susanna Huovinen kunnostautuivat koko Suomen laajuisessa Internetin sensuroinnissa, joka Internet-operaattorit pakotettiin ottamaan käyttöön "vapaaehtoisesti", kun ministeriö ei voinut valmistella perustuslain vastaisia lakeja. Lapsipornon vastainen taistelu on toki kunnioitettavaa, mutta valitettavasti näitä toimia leimasi yksinomaan populismi ja täydellinen asiantuntemuksen puute, eli sensuuri pystytettiin, mutta ei sinne missä lapsipornoa eniten on (mm Usenet). Huhujen mukaan jopa Liikenneministeriön virkamiehet tietävät että pieleen meni ja pahasti, mutta toteuttavat kuuliaisesti ministerin käskyt, niinkuin toki pitää ollakin.

Rosa Meriläinen ja Irina Krohn eivät olleet mitenkään ainoita tekijänoikeuslain kannattajia, mutta Rosan legendaarinen blogiraportointi Gramexin pikkujouluista sopii hyvin muistuttamaan, miten helposti viattominkin kansalaisaktivisti äkkiä ryvettyy politiikan syövereissä. Näihin sanoihin onkin hyvä lopettaa kritisointi ja muistaa, että anteeksianto on ihmiselämän tärkeämpiä asioita.

Henkilöt - uudet naamat

Kun vanhasta eduskunnasta ei oikein hakemallakaan löydy juuri ketään ketä voisi suositella, niin onkohan tulossa uusia hyviä ehdokkaita? Vaalit on vielä niin kaukana, että ihan kaikista hyvistä ehdokkaista ei minullekaan ole vielä tieto kiirinyt, mutta:

(Huom, järjestys suurin piirtein sen mukaan missä olen ehdokkaista saanut vihiä.)

1. Tapani Tarvainen, Keski-Suomi. Tunnen henkilökohtaisesti ja suoraan sanottuna Jyrki Kasviakin pätevämpi tietoyhteiskunta-asiantuntija. EFFIn nykyinen puheenjohtaja ja aktiivinen myös kansainvälisesti. Toivon todella menestystä Tapanille vaaleissa, hänen pääsynsä eduskuntaan tuplaisi heti tietoyhteiskuntaosaamisen Arkadianmäellä. Sääli etten voi äänestää vaalipiirissäsi!
2. Heikki Korpela, Helsinki. Näyttää olevan ehdolla myös Vihreiden listoilla. Henkilökohtaisten kotisivujen mukaan "olen vihreä pasifisti vegaani streittari", mutta työkseen toimii Helsingin Yliopiston tietotekniikka-asiantuntijana. Olisikohan niin että Heikki on syrjäyttänyt Organisoitu keskustelu -tottelemattomuuskampanjan järjestäjänä toimineen Mikko Rauhalan, joka myös kuulemma oli pyrkinyt Vihreiden Helsingin listoille. Heikki on kyllä paremman näköinen, joten toivottavasti ratkaisu oli oikea, ulkonäköä lukuunottamatta miesten taustat vaikuttavat aika samoilta, työkavereitakin taitavat olla.
3. Kun katsoo Tampereen Vihreiden listaa, niin ainoa mikä minun silmiini osui on Riku Merikoski, Pirkanmaa. Valitettavasti ainakaan minulla ei ole faktaa jonka perusteella voisi luokitella tämän ympäristö- ja energiatekniikan opiskelijan oikein tietoyhteiskunta-asiantuntijaksi, mutta tekijänoikeusasiat kuitenkin mainitaan. Riku on kovin nuorikin, olisikohan hän onnistuessaan kaikkien aikojen nuorin kansanedustaja?
4. Juho Lindman, Uusimaa. EFFIn rahastonhoitaja löytyy Vasemmistoliiton listoilta. Toivon vilpittömästi, että Vasemmistoliittokin löytäisi eduskuntaryhmäänsä vahvan tietoyhteiskuntaosaajan.
5. 20.1. julkistivat Masinointi.org-sivuston taustahahmot Mikko Rauhala, Mikko Särelä ja Leena Romppainen kampanjansa. He osallistuvat vaaleihin Liberaalien Helsingin listoilla. Tämä on aivan loistava uutinen ja Helsingin osalta äänestyssuositus lankeaa tietenkin Masinointisotureille! Erityisen hieno juttu on, että Liberaaleilla ei ole viime vaalikaudella ollut kansanedustajaa, joten mahdollinen yhden masinaattorin läpipääsy ylittäisi selvästi uutiskynnyksen. Lisäksi ei tarvitse huolehtia äänten keskittämisestä yhdelle ehdokkaalle, jos kaikki kolme potentiaalisesti ovat kuitenkin listansa kärjessä. (Suomen vaalitavan mukaanhan listan eniten ääniä saanut hyötyy myös muiden saman listan äänistä, eli eivät mene hukkaan.)
6. 20.1. sain vinkin myös Helsingissä Vihreiden listoilla olevasta ViNO puheenjohtajasta Tapio Laaksosta, jonka teemojen viimeinen kohta on myös tietoyhteiskunta. (Samat kommentit tähän kuin Oras Tynkkyseen alla.)
7. Positiivisena ehdokkaana on ehdotettu myös kansanedustaja (eli on nyt väärän otsikon alla, sori) Oras Tynkkystä (Pirkanmaa, Vihreät). Minullakin on hänestä kuva fiksuna ja tietoyhteiskunta-asioita ymmärtävänä ihmisenä ja hänen sivuilta löytyy muun muassa valtuustoaloite vapaiden ohjelmistojen puolesta. Ainoa ongelma on, että Oras on selkeästi ottanut pääprofiilikseen sellaisen perus-vihreän luonnonsuojelulinjan. Joten vaikka ilman muuta toivon että hän pääsee eduskuntaan, en ole vielä varma kannattaako häntä nostaa viralliseksi avoinelama.fi ehdokkaaksi. Mietiskelen tätä ja myös palautetta aiheesta otan mielellään vastaan. Yksi pointti tällaisten tietoyhteiskunta-ehdokkaiden esiin nostamisessa on siis nimenomaan se, että kun he mahdollisesti menestyvät vaaleissa, se olisi myös merkki muille kansanedustajille ja puoleille ottaa näitä teemoja enemmän tosissaan. Menisivätkö Oraksen äänet silloin luonnonsuojelun hyväksi? Tämä sama kysymys herää itse asiassa muidenkin tässä mainittujen vihreiden, Tapion ja Rikunkin kohdalla. Sinänsä positiivista, että monelta ehdokkaalta löytyy tietoyhteiskunta-asiat muiden teemojen joukossa, mutta se ei vielä riitä nostamaan heitä virallisiksi suosituksiksi.
8. 20.1: Monta vuotta yhtä Suomen suosituinta blogia Pinseri-blogia kirjoittanut Riitta Santala-Köykkä on ehdolla Pirkanmaan Vihreiden listoilla. Tässä olisi nyt vihdoin jotain konkreettista tietoyhteiskuntasubstanssia. Pinseri-blogista muun muassa syntyi Blogilista.fi. Kiitokset tästä vinkistä Niklakselle, Pinseri-Riitan sukunimi ei ollut mulle tuttu enkä olisi koskaan bongannut häntä vihreiden listoilta itse.
9. 4.5: Hannes Tuohiniitty (Keski-Suomi) kuuluu "pieniin vihreisiin miehiin" jotka luonnosuojelun jatkeeksi ymmärtävät myös tietoyhteiskunta-asioiden päälle. Hannes on FLUGin jäsen, mutta CV:ssä ei mainita Linux-osaamista? "Vapautta verkossa" teemaan keskittyvä vaalivideo antaa kuvan että Hannes ei lue juttua käsikirjoituksesta vaan oikeasti tietää mistä puhuu.
10. 4.5: Puoluerekisteriin vasta yrittävä Tietoyhteiskuntapuolue on kuin onkin onnistunut asettamaan 3 ehdokasta vaaleihin, myös tämä kolmikko osallistuu vaaleihin Liberaalipuolueen listoilla: Markus Kalske (Helsinki), Tommi Korhonen (Pirkanmaa) ja Riku Mäkirinne (Varsinais-Suomi). Avoinelama.fi analyysi: Markus Kalsketta lienee ok äänestää samalla perusteella kuin masinaattorikolmikkoakin, Helsingin Liberaalipuolueen kärkeen päätynee joka tapauksessa "hyvä" ehdokas, joten oli se kuka tahansa, myös muille annetut äänet ovat hyödyllisiä. Tommi tuo lisävaihtoehtoehtoa Pirkanmaalle, mutta onko realistista siellä äänestää Liberaaleja, kun Vihreiltäkin löytyy hyviä ehdokkaita? Riku taas on Varsinais-Suomesta ensimmäinen hyvä ehdokas, odotellaan löytyykö vielä hyviä vaihtoehtoja. Vaikka nämä herrat varmasti edustavatkin hyviä asioita ja tietävät tekniikasta, on pieni kritiikkikin ihan paikallaa. Tietoyhteiskuntapuoluetta on puuhattu pitkään, uskottavuutta olisi tuonut jos puolue olisi jo saatu kasaan. Ehdokkaiden nettisivutkin ovat edelleen työnalla, tästä ei kerta kaikkiaan synny sellaista kuvaa että tästä kolmikosta kukaan pääsisi eduskuntaan.

Onko sinulla vinkkejä hyvistä (tai huonoista) ehdokkaista? Laita palautetta niin päivittelen listaa. (Ensimmäisiä lisätietoja jo lisätty artikkeliin, mutta monista vaalipiireistä puuttuu vielä ensimmäinenkin suositeltava ehdokas. Eli lisää vinkkejä odotetaan ja päivityksiä tehdään jatkossakin.)

Kuten näkyy, on mietinnässä tällä hetkellä Pirkanmaan tilanne, mutta Pinseri-Riitan löytyminen muutti tilannetta oleellisesti. Tuleeko hänestä Pirkanmaan virallinen avoinelama.fi ehdokas? Täydellinen hiljaisuus teknologiakaupunki Oulusta päin mietityttää. Tietty pienissä vaalipiireissä uusien ehdokkaiden tie eduskuntaan on muutenkin vaikeampi, mutta kannattaisi sitä nyt ainakin yrittää, sitä paitsi Oululla on tässä hyvät perinteet, onhan Piia-Noora Kauppikin sieltä. Oulun jälkeen muut yliopistokaupungit ansaitsisivat myös oman tietoyhteiskuntaehdokkaansa, missä luuraavat Lappeenranta, Turku, Kuopio, Joensuu...?

26.11.2006: LinuxComp.net

Olen tullut siihen elämän vaiheeseen, missä mieluummin maksaa vähän enemmän siitä että saa jotain valmiiksi pureskeltuna, kuin että tekee kaiken itse. Niinpä myös tietokoneen ostossa olisi kiva ostaa jostain läppäri jossa Linux on valmiiksi asennettuna, ettei tarvitse itse uhrata yhtä päivää siihen että ensin siirtää sen väärän käyttöjärjestelmän pois tieltä ja asentaa ja säätää Linuxia sitten myöhään iltaan. Itse asiassa ei se asentaminenkaan tässä se paha nakki ole, mutta kun läppäreistä on vaikea pysyä kärryillä että mikä sopii hyvin Linuxille. Siksi mielellään maksankin tällaisesta asiantuntijuudesta.

Valitettavasti vaan Linuxista välittäviä PC-kauppiaita on harvassa. Asiaa mutkistaa vielä, että varsinkin läppäri kannattaa ostaa nimenomaan Suomesta, jos nimittäin haluaa näppäimistön jossa on kaikki meidän aakkoset mukana.

Onneksi Suomesta löytyy yksi yrittäjä tähänkin kysyntään vastaamaan: "LinuxComp.net EI suosittele Microsoft Windows® -käyttöjärjestelmää".

12.11.2006: Pari juttua kirjan synnystä, Emma Salokoski mp3 muodossa

Ohhoh. Kylläpä on syksy vierähtänyt. Sain töissä ylennyksen ns. vaativampiin hommiin, mikä käytännössä tarkoittaa etten saa enää koodata ja työnkuvaan kuuluu enemmän palavereita ja powerpointteja. (Kyllä, käytän töissä kovasti Microsoftin tuotteita, vaikka onneksi myös olen saanut käynnistää useamman Open Source projektin, jotenkin niissä aina konsultoidaan minua.) Haittapuoli tässä kaikessa - sen lisäksi että en ehkä ikinä enää pääse koodaamaan - on ollut että Avoin Elämä -blogin ja englanninkielisen Open Life -blogin päivittäminen jäänyt vähemmälle.

Kansainvälisellä kielellä kirjoitin kuitenkin pari mielenkiintoista juttua menneinä viikkoina. Olin jo pitkään ajatellut että kirjoitan jutun kirjan kannen syntyvaiheista, sehän koostuu Creative Commons lisensoiduista kuvista. Nyt vihdoin tein sen: The making of the book cover (and a GIMP tutorial). Lisäksi innostuin kirjoittamaan myös Open Life -saitin pystyttämisestä Drupal järjestelmän avulla, minusta on muuten tullut tosi Drupal fani!

Emma Salokoski mp3 muodossa

Levyvirasto on suomalainen nettikauppa joka myy musiikkia mp3-muodossa ilman mitään kuluttajavihamielisiä käyttöestorajoitteita. (Ja tietenkin myyvät myös fyysisinä levyinä jotka Posti kantaa perille). Tästä tietenkin seuraa, että tarjolla on ainoastaan pienempien suomalaisten levy-yhtiöiden tuotteita, koska suuret kansainväliset yhtiöt eivät suostu mp3-tiedostomuotoa edelleenkään tukemaan.

Siksi olinkin yllättynyt kun Emma Salokosken levy löytyi tästä kaupasta myöskin. Emmahan on Suomen tämän hetken ylivoimaisesti kuumin jazz-laulaja ja hänen kaunista ääntään ainakin meillä kotona kuunnellaan yhtenään. Paljastuu, että Emma julkaisee levyjään suomalaisen Texicalli Recordsin kautta. Emman Kaksi Mannerta onkin Levyviraston Top10 myydyimpien levyjen joukossa, joten Emmaa tai Texicallia tuskin harmittaa kuluttajaystävällisemmän polun valinta.

No, tällähän ei ollut paljon tekemistä Open Sourcen kanssa, mutta oli iloinen yllätys sunnuntai-aamuna huomata, että tämän hetken suosikkilaulajani ei suhtaudu täysin vihamielisesti Internetiin. Meillä kyllä onkin jo Emman CD-levyt ja ne on myös koneella mp3-muodossa, mutta täytyy harkita josko kuitenkin pulittaisi 10e siitä että ostaa ne Levyvirastosta uudestaan, ihan vaan poliittisena kannanottona. Tjaa, minähän voisin vaikka lahjoittaa ne tiedostot jollekin jolla ei niitä vielä ole. Voi kun olen nyt hyvällä tuulella.

Creative Commons levymerkkien kuukausi käsillä

Postilaatikkoon kolahti lähes samanaikaisesti tiedotteet molemmista merkittävistä Creative Commons levymerkeistä.

Ensi viikon maanantaina 23.10. Magnatunen perustaja ja toimitusjohtaja John Buckman on Helsingissä Korjaamolla.

Mikko Jokela Fading Ways Finlandista taas lähetti meiliä, että FW:n talliin kuuluva Turku Romantic Movement julkaisee EP:n 15.11. Levynjulkaisukeikka on Turun Dynamossa. EP tulee myöhemmin laajenemaan kokonaiseksi pitkäsoitoksi, joka on luvattu huhtikuuksi 2007.

Jälkimmäisestä pitää todeta, että minun tietojeni mukaan kyseessä ei ole minkään Creative Commons lisenssin alainen julkaisu. Vaikka muut Fading Ways tuotannot ovat vapaasti kopioitavissa, ovat Neil ja Mikko todenneet että Suomen monopolisoituneessa Teosto-järjestelmässä on toistaiseksi pakko poiketa tästä käytännöstä. Muusikolle Suomessa on tarjolla vaihtoehdot kaikki tai ei mitään, ja "ei mitään" vaihtoehto koettiin kuulemani mukaan liian rankaksi bändille jota kuitenkin soitetaan radiossa ja baareissa. Sääli että suomalainen bändi ei voi käyttää kaikkia nykyaikaisia levityskanavia hengentuotteensa kuultavaksi saattamiseen, mutta toivottavasti Suomessakin vähitelleen päästään tässä asiassa 2000-luvulle. Musiikki sinänsähän on ihan laadukasta kuultavaa, ainakin jos kyseisestä vähän rajummasta tyylilajista tykkää. Menestystä vaan siis muutosta ajavalle suomalaiselle levymerkille.

Ainiin. Kun nyt mentiin tälle "kuulemani mukaan" linjalle, niin kuulemani mukaan eduskunnassa oikeasti käsitellään EU:n aloitetta rukata nykyistä Euroopassa yleistä tekijänoikeusjärjestelmää sellaiseksi, että artisti voisi valita millaiseen tekijänoikeusjärjestöön haluaa kuulua. Koska Teosto ei 10 vuoteen ole vielä herännyt Internetin olemassaoloon, niin ei voi muuta kuin toivoa menestystä myös tälle hankkeelle. Yleensä monopolien purkaminen on aina paras tapa päästä pysähtyneisyyden tilasta eteenpäin.

12.10.2006: Korjaus edelliseen

Palauteboksiin tuli hieman korjausta edelliseen viestiin:

Vaasan ammattikorkeakoulu...

"..olin perjantaina Vaasassa, ruotsinkielisen AMK:n järjestämässä kansainvälisessä..."

Vaasassa on kaksi ammattikorkeakoulua
1) Vaasan ammattikorkeakoulu, joka on kaksikielinen (suomi ja ruotsi) = tämä järjesti konferenssin Vaassa.
2) Svenska yrkeshögskolan, joka on yksikielinen (swe)

--timo

PS. kirjasi ja esityksesi oli hyvä.

Kiitos ensinnäkin hyvästä palautteesta!

Joo, onhan se noloa todeta käyneensä ja jopa esiintyneensä jossain, eikä edes itse tiedä missä :-) Vetoan siihen, että koko ammattikorkeakoulujärjestelmä on luotu vasta sen jälkeen kun itse muutin Etelä-Suomeen asumaan. No ei, olihan siellä tosiaan molemminkielistä porukkaa, Rainerin kanssa vaan puhuin koko ajan ruotsia.

Tämä siis tarkoittaa sitä, että Vaasassa on 1,5 ruotsinkielistä ammattikorkeaa ja 0,5 suomenkielistä. Kukapa olisi arvannut!

8.10.2006: Tietokone lehti kokeilee Ubuntua

Niin tosiaan, olin perjantaina Vaasassa, ruotsinkielisen AMK:n järjestämässä kansainvälisessä Open Source seminaarissa. Tästä aiheesta olen jo kirjoittanut enemmän kuin tarpeeksi OpenLife saitilla, joten ei siitä sen enempää tässä. (Eli jos kiinnostaa vaikkapa mun puhe nörteistä, niin klikkaa sitä linkkiä.)

Tietokone-lehden blogissa on meneillään mielenkiintoinen projekti, jossa toimittaja kokeilee Linuxin käyttöä 30 päivää. Ensimmäisenä päivänä lukijapalaute kehotti valitsemaan Ubuntun, ja siitä se sitten lähti.

Samassa Tietokone-lehden blogissa näkyi olevan myös juttu ICT Week tapahtuman paneelista, jossa nimekkäät äijät keskustelivat tekijänoikeuksista.

7.9.2006: Myynti lähti käyntiin

Englanninkielisen käännöksen julkaisemisella oli mielenkiintoinen sivuvaikutus: Suomalaisen kirjan myynti hypähti tällä viikolla nousuun. Loogista oikeastaan, kun asiaa ajattelee.

Avoinelämä-saitille on jopa tullut pienen tauon jälkeen uutta innostunutta palautetta, kiitos siitäkin.

Sinänsä ei kyllä ole väliä millä kielellä joku kirjaani haluaa lukea. Mutta jos nyt oikein ajattelen asiaa, niin olisihan se hienoa että sitä luetaan myös ympäri maailman. Eli sellainen rivien välistä luettava ehdotus tässä olisi, että jos kaikki avoinelämä-kirjan innokkaat fanit jotka vaikka kirjoittelette ulkomaankielisiä blogeja haluaisitte kertoa mitä mieltä olette tästä kirjasta, niin ilmainen mainos kyllä passaisi.

Ja ennen kaikkea toivotan kaikki tervetulleeksi OpenLife saitille. Siellähän saa kommentoidakin kirjaa, jos olette joskus olleet siitä jotain mieltä, niin nyt se kannattaa sanoa. Sinne vaan rohkeasti, ettei saitti näytä turhan kuolleelta.

4.9.2006: Open Life: The Philosophy of Open Source

www.openlife.cc

3.9.2006: Avoin Elämä in English

Hihhei. Paljon viilaamista siinä oli ja istumalihakset oli kovilla, mutta nyt on englanninkielinen kirja valmiina ja saitti pystyssä. En kuitenkaan vielä paljasta saitin nimeä, mutta se on kyllä ihan netissä jo, kokeilkaapa vaikka arvuutella osoitetta! Saan vasta maanantaina vedoksen Lulu.comista, minkä jälkeen voin hyväksyä kirjan myytäväksi ja julkistaa ilouutisen. Yksi vedos tuli jo viikko sitten, mutta siinä oli kahdessa kohtaa lipsahtanut blankosivu pois, joten jouduin korjaamaan PDF:ää ja odottelemaan viikon uutta vedosta.

Huomennahan on Linuxin 15 v seminaari yliopistolla, eli Linuxin synnyinpaikassa. En olekaan ennen nähnyt John maddog Hallia, Linux-tilaisuuksien vakiopuhuja ympäri maailman. Tiistaina taas Open Tuesday, myös siellä juhlistetaan Linuxia. Eli sosiaalisesti vilkas viikko tulossa, kunnon nörttiverkostoitumista luvassa.

27.8.2006: Music Conversion Server - tästä ilmainen liikeidea

Ohhoh. Näin taas on kuukausi vierähtänyt viime kerrasta. Syy ei ole pelkästään hyvissä säissä, no oikeastaan ei ollenkaan, vaan siinä että vihdoin englanningkielinen Avoin Elämä on menossa painoon (vedokset tässä vierelläni). Uskomattomasti taas kulunut viikonloppuja ja iltoja tähän projektiin ja siitäkin huolimatta että varsinaisen työn teetätin toisilla. No, odotelkaa pari viikkoa niin tästä kuuluu lisää. (Aiheeseen liittyen, onko jollain omaa kauppaa tms missä voisin testata viivakoodin toimivuutta? Ota yhteyttä jos on.

Linux Weekly Newsistä selailin näin aamutuimaan viikon vanhoja juttuja (joo, ollut kiireinen työviikkokin) ja sain sunnuntaiaamuisen ilmestyksen. Taustaa: Useimmissa Linuxeissa ei nykyään ole tukea mp3 musiikkitiedostoille, koska kyseinen tapa pakata musiikkia on patentoitu. Toki Linuxissa voi soittaa musiikkia, ongelma vaan on siinä että suurin osa netissä myytävästä tai muuten vaan netistä löytyvästä musiikista sattuu olemaan kyseisessä muodossa. No jos sitten Windows käyttäjä kokeilee Linuxia, hän todennäköisesti pettyy kun ei kovalevylle kertyneet tuhannet musatiedostot enää soikaan, kun ne on just siinä mp3 muodossa.

Ongelma sinänsä on helposti ratkaistavissa, netistä löytyy helposti asennettavia lisätiedostoja, jonka jälkeen Linux-soittimetkin soittavat mp3-tiedostoja. Linuxia jakelevat yhtiöt eivät näihin koske koska pelkäävät joutuvansa raastupaan, mutta innokkaat vapaaehtoiset pystyttävät niitä maihin missä ehkä patenttilainsäädäntö on vapaampaa tai kiinnijäämisen riski muuten vaan pienempi. Asennus sinänsä on tosi helppoa, ongelma vaan on että oikea palvelin pitää ensin löytää. (google://opensuse mp3).

Eli lyhyesti sanottuna, mp3 tuki Linuxissa ei ole niin "out of the box" kuin se voisi olla. Niinpä keksinkin hyvä idean: Mitäpä jos pystyttäisi julkisen verkkopalvelimen, jonka toisesta päästä voisi työntää sisään mp3-tiedostoja, ja toisesta tulisi ulos ogg tiedostoja? Nyt voitaisiin Open Source musiikkisoittimet koodata niin, että ne eivät kieltäytyisikään soittamasta mp3-tiedostoja, ainoastaan kysyisivät käyttäjältä josko tämä malttaa hetken odottaa kun ohjelma käy muuttamassa tiedoston parempaan muotoon. Sitten ohjelma lähettäisi mp3-tiedoston verkkopalvelimelle, ja kohta takaisin rupeaisi tulemaan ogg-muotoista streamia jota parin sekunnin viiveellä soitettaisiin.

Samaa menetelmää voisi käyttää myös vaikkapa Windows Media tiedostojen muuntamiseen xvid-muotoisiksi. Sen sijaan DVD-elokuvia (4,7-9 gigatavua) ei oikein voi ruveta tällaisen pikku ongelman takia verkossa kierrättämään, menisi keskiverto ADSL-käyttäjältä useampi päivä ennenkuin filmiä saisi näkyviin.

Koskapa tarvittava verkko- ja prosessointikapasiteetti tälle projektille ei ole ilmaista, niin käyttäjältä pitäisi periä pieni maksu palvelusta. Siksi siis liikeidea.

Toisaalta taas, tässäpä taas loistava sovellusalue hajautetulle p2p-laskennalle. Maailmasta löytyisi helposti miljoonia Linux-käyttäjiä, jotka olisivat valmiita osallistumaan ogg-muunnostalkoisiin omilla koneillaan. Sitten Mp3-tiedosto vaan lähetettäisiin bittorrentilla heille, ja vips vaan kohta jo uudella Linux-tulokkaalla oggi raikaa.

Patenttiongelma tulis kierrettyä, koska nyt kukaan ei levittäisi mp3-koodekkeja. Kaupallisen verkkopalvelun vaihtoehdossa voisi palvelun toteutta maksaa lisenssit Frauenhoferille kertamaksuna, tai vaihtoehtoisesti pystyttää palvelun maahan jossa ohjelmistopatentteja ei ole, mutta loppukäyttäjän ongelma ne joka tapauksessa eivät olisi. Loppukäyttäjän käyttäjäkokemus paranisi, koska nykyisellään musiikki ei soi ollenkaan, tässä ratkaisussa se lähtisi soimaan viiveellä, kuluttaen hieman verkkokaistaa (ja mahdollisesti lompakkoa).

Sen sijaan pitää vielä pohtia miten tekijänoikeus tähän vaikuttaa. Levy-yhtiöt nyt varmaan keksisivät väittää, että minä syyllistyn tekijänoikeusrikkomukseen lähettämällä musiikkini verkkopalveluun ja palvelukin syyllistyisi uuteen rikkomukseen palauttamalla oman musiikkini minulle. Kuulostaa älyttömältä, mutta juuri siksi uskonkin vakaasti että juristit olisivat tätä mieltä :-) Siispä p2p-vaihtoehto voittaa jälleen. Hmm... Kun saan kirjan julkaistua ensi viikolla, niin pitäisiköhän ruveta koodailemaan...

28.7.2006: Pirk ja Jessica Simpson kaipaavat huomiotasi

Eilen oli Star Wreckin Pirkin vuoro esiintyä YLE:n satusuomalainen kisassa. Pirk on kieltämättä hyvä suomalainen arkkityyppi, vastaa monilta osin Aku Ankkaa, joka ei kuitenkaan voi kisaan osallistua kansallisuutensa takia.

Sinänsä Pirk on kyllä oudossa seurassa. Ainakin minulle kisan nimi antaa ymmärtää, että Muumi, Rölli tai edes Väinämöinen voisivat olla kisan voittajia. Tiedäthän, sellaisia lapsuudesta muistettavia, kaikille tuttuja hahmoja. Tai miksei Uunokin kävisi sellaiseksi. Pirk sen sijaan on ollut laajemmin tunnettu vasta vuoden, ja kuten ohjelman alun katugallup osoitti, vain rajallinen osajoukko suomalaisia edelleenkään tunnistaa hänet valokuvasta.

Toisaalta Pirk voi hyvinkin olla kisan ylivoimaisesti tunnetuin satusuomalainen, jos koko maailma otetaan huomioon. Käsittääkseni ainoastaan Muumi ja Pikku Myy ovat kahdeksasta semifinalisteista jotenkuten tunnettuja Suomen ulkopuolella - lähinnä Euroopassa ja Japanissa. Pirk sen sijaan on noussut hetkessä maailmanmaineeseen ensimmäisellä kokoillan elokuvallaan. Kuten eilisessä ohjelmassa analyytikot sanoivatkin, Pirk monella tapaa kuvastaa nykymaailmaa, hän on samaan aikaan tamperelainen, suomalainen ja globaali hahmo. (Jos joku ei ole elokuvaa nähnyt, niin Pirk joukkoineen, kuten myös rinnakkaisulottuvuudesta löytyvä sivilisaatio vääntävät kaikki tampereen murretta. Ulkomailla elokuvaa katsotaan tekstitettynä.)

Näin ollen ei olisi lainkaan yllättävää jos Pirk menisi tekemään Lordit: voittaisi ylivoimaisesti yleisöäänestyksen "täysin väärässä" kisassa. Täytyy tunnustaa, että näinhän minäkin häntä toki äänestin, vaikka yritän tässä ylläpitää jotain kriitikon kulissia :-)

Sitten viikon tärkeään uutiseen. Yahoo!:n nettimusiikkikauppa on onnistunut neuvottelemaan Jessica Simpsonin agenttien kanssa oikeudesta myydä yhtä (vau, uskomatonta!) Jessican kappaletta aivan tavallisena standardinmukaisena mp3-tiedostona ilman minkäänlaista kuluttajien kiusaksi kehitettyä DRM-suojausta. Tämä on ensimmäinen kerta kun näin tunnetun artistin musiikkia voi ostaa mp3-muodossa - jos siis Venäjää ei lasketa. Nyt olisi siis hyvä jos jokainen joka tämänkin lukee ihan vaan poliittisista syistä menisi pulittamaan Yahoo!lle 2 taalaa.

Valitettavasti kylläkin ostamista ennen joutuu käymään läpi suht pitkän rekisteröitymisprosessin, minkä päätteeksi ostaminen ei edes onnistu vaan Yahoon!n järjestelmä menee solmuun ja antaa virheilmoituksen. Monilla muillakin näkyy olleen vaikeuksia maksamisessa. Ahh miten kaupantekokin onkaan muuttunut perinteisestä: Nyt voi pistää pystyyn hienon verkkokaupan jossa on myynnissä suosittua tavaraa ja ihmiset ryntää ostamaan sitä, ja sitten kauppias jää ilman rahojaan ohjelmointivirheiden takia. Mutta koska asia on tärkeä, olisi toivottavaa, että käytte vaikka myöhemmin kokeilemassa uudestaan. Ei pidä antaa Yahoo!n kämmärikoodareiden pilata loistavaa tilaisuutta.

12.7.2006: Kommentteja edelliseen

Nimimerkki Mikko lähetti palautetta edellisen johdosta, ikäänkuin joku lukisikin tätä blogia. Tässä meidän nörttijutustelua:

Kubuntusta!
Harmi, että olet saanut Kubuntusta huonon kuvan aluksi. Mikähän levy sulla on ollut

Huono säkä, tämän takia on hyvä kun on useampia erilaisia vaihtoehtoja!

käytössä, kun asennus oli tekstipohjainen.? Ubuntu ja Kubuntu tulevat nykyään Desktop-cd:nä, joka on asennettava live-cd. Asennusohjelma on siinä graafinen ja hyvin selkeä. Kokeileppa sitä!

Noniin ajattelinkin, että jotain sellaista oli lukenut. Nuo kokeiluthan tein Suse beta9:llä ja Dapper Flight 5:llä, taisi olla niin että desktop install tuli vasta juuri sen jälkeen.

Joka tapauksessa tykästyin Suseen muutenkin niin, etten enää palannut kokeilemaan myöhempiä Kubuntuja. Sinänsä ei ole reilua tuomita ketään Betan perusteella.

http://www.kubuntu.org/download.php
http://www.ubuntu-fi.org/Wiki/Asennusopas (Kubuntussa on samanlainen)

Täytyy kuitenkin edelleen kehua Ubuntu-porukan henkeä ja laadukasta tukityötä mitä myös suomeksi on saatavilla. Jos vaikka loman aikana tulisi pari sadepäivää, niin kokeilen kyllä varmaan sitäkin, jätin ylimääräisiä partitioita tällaista tarkoitusta varten ;-)

Ps. Eihän se Susekaan mikään huono ole ;-)

Näyttäisi, että Distrowatchissa Ubuntu ja Suse ovat ottaneet selkeät kärkisijat, kun vielä talvella oli vähän liikehdintää (no, Ubuntu ollut ykkösenä jo noin vuoden muistaakseni). Samalla mielenkiintoista seurata Mandrivan alamäkeä, jännää että niin monta vuotta olivat kuitenkin ykkösenä, ja niin helposti sen kaiken voi menettää... http://distrowatch.com/stats.php?section=popularity

5.7.2006: Suse Linux 10.1

Ohhoh. Nyt kun katselen tätä omaa blogiani, niin näyttää kovasti siltä, että toukokuu ja kesäkuu on pitänyt tosi hyvää säätä. Näin taisi ollakin, mutta lisäksi taisi käydä niin, että palkkatyön puolella otettu loppukiri söi myös ylimääräiset blogitusenergiat. Niin tai näin, ihan hyvä pysytellä kesällä hieman poissa netistä.

Lupasin viimeksi kirjoittaa uudesta Linuxistani. Kuten aiemmin avauduin, olin nyt lopultakin päättänyt jättää aina vaan heikompilaatuisia tuotteita suoltavan Mandrivan (os. Mandrake) ja vaihtaa laadukkaampaan. Vaan mihin? Palautettakin tuli, kun kerta apua pyysin.

Kuten ennalta saattoi arvata, valinta kristallisoitui lähinnä Kubuntun ja Susen välille. Ubuntu sai heti pisteitä aktiivisen yhteisön muodossa, Suse-käyttäjät ovat ilmeisesti vähemmän äänekkäitä tai sitten eivät edes lue tätä blogia (ehkä jopa todennäköinen vaihtoehto:-). Kuitenkin myös Suse-yhteisöllä on vahvat perinteet myös Suomessa, ei sovi unohtaa siis sitäkään. Täysin vakuuttuneeksi tulin selattuani opensusen package repositoryja. Packman näemmä on sama kuin PLF oli Mandrakessa, eli mp3 ym tulee sieltä ja lisäksi sieltä löytyi oma repo Battle for Wesnoth paketeille, mikä oli selvä merkki: Täällä on elämää, niinkuin mainoksessa sanotaan :-)

Molemmilla oli viimeinen beta-kierros meneillään, joten rikoin taloyhtiön kimppaliittymän sääntöjä ja pistin heti bittorrentin lataamaan asennuslevyjä. Kun vielä uusi kovalevy oli ostettu, niin aluksi päätin kokeilla Kubuntua.

Kubuntu-asennus: Aha, eikös tässä pitänyt jo olla graafinen asennus. Ai, ei kai sitten. No, kyllähän tämä näinkin sujuu, ei siinä mitään. (Ainoastaan partitiointi on oikeasti hankalampaa nuolikäyttöliittymällä. Näin jälkeenpäin täytyy todeta, että Mandrakessa ollut partitiointityökalu DiskDrake oli myös Susea parempi.) Täytyy tunnustaa, että olin jo tässä vaiheessa vähän pettynyt. Kyse ei ole siitä, ettenkö osaisi asentaa Linuxia myös tekstikäyttöliittymästä, tai vaikka täysin ilman mitään asennusohjelmaa. Mutta kun minä haluan käyttää hienoa käyttöliittymää! Haluan vertailla kenella on taitavimmat graafikot ja nauttia Linux-koneeni esteettisestä kauneudesta. Ja koska asennusohjelma on ensimmäinen mitä uudesta Linuxista näen, olisi pluspisteen arvoista jos siinä on kaunis graafinen käyttöliittymä.

No, asennuksen sai toki tehtyä näinkin, on siis savutestin aika. Mutta voih, X-ikkunointi ei lähdekään käyntiin. Tämä oli juuri yksi ongelma mikä Mandrakeakin vaivasi sen jälkeen kun siirtyivät xorg versioihin. Ilmeisesti mun näytönohjain on jo sen verran vanha, että distribuutiot eivät enää tunnista sitä luotettavasti oikein. Ja kun X-ikkunointia yritetään käynnistää väärillä ajureilla, niin eihän siitä mitään tule. Ikäväkseni totesin lisäksi, että Kubuntu selvisi tilanteesta vielä huonommin kuin Mandrake. Mandrake kuitenkin osasi käynnistyä VGA-tilaan, mistä ongelman selvittely oli Drake-työkaluilla helpohkoa vaikkakin turhauttavaa. Kubuntu jäi vain tekstitilaan, enkä ainakaan löytänyt tekstitiedoston editointia parempaa vaihtoehtoa ongelman korjaamiseski. Ubuntua on hirveästi kehuttu, ja varmaan syystäkin (varsinkin Gnome käyttäjillehän tämä on kuin siirtyisi 90-luvulta tälle vuosituhannelle). Kuitenkin sillä on sama haaste edessään kuin monilla muilla samaa yrittäneillä: Debianin päälle on haastavaa noin vain tehdä laadukasta desktop-distroa. Ei mahdotonta, mutta kuitenkin paljon tekemistä.

Tämä tuntui siis hyvältä hetkeltä kokeilla Susea. Aahhh, kuin keitaan olisi löytänyt. Asennusohjelma käynnistyy kauniin sinisellä taustalla, jossa "Tervetuloa" toivotukset lentelevät eri kielillä ympäriinsä. Juuri tätä tarkoitin. Pienellä vaivalla Susen tekijät saavat minut tuntemaan, että minusta välitetään, että he todella haluavat minun nauttivan heidän tekemästään Linuxista. Asennan ja valitsen KDE:n, ja kaikki toimii ja on kovin kaunista. Valinta oli tämän jälkeen selvä. Jo alun perin olin odottanut, että Novellin tähän Linuxiin pistämät paukut auttaisivat erottumaan muista. Toki en tällä vanhalla näyttökortilla pääse nauttimaan 3D Xgl jutuista, mutta Novell on viimeistellyt paljon muutakin, esimerkiksi OpenOffice on Novellilla parempi kuin virallinen OpenOffice ja OOo:n KDE integraatiohan on Susen ansiota. Ja toki se että näyttökorttinikin tunnistettiin oikein oli henkilökohtaisesti minulle tärkeää. Kaiken kaikkiaan erittäin laadukasta työtä alusta loppuun.

Ei niin etteikö Susessakin riittäisi parannettavaa. Varsinkin ohjelmapakettien asennus tuntuu olevan akilleen kantapää monissa linuxeissa. Debianilla apt-get oli toimiva järjestelmä jo 90-luvulla. Mandraken urpmi teki saman vielä paremmin pari vuotta myöhemmin (mm pakettien allekirjoitus). Kun hyviä vaihtoehtoja (tai kilpailijoita, ihan kummin päin vaan) on ollut jo kauan tarjolla, ei jaksa ymmärtää miten muut ovat asiassa niin pahasti jäljessä. Esim Suse 10.1 on ensimmäinen missä Yast tarkistaa paketeista allekirjoituksia, uskomatonta mutta totta. Mandrakessa tapasin valittaa, että noloimmat bugit löytyy distron omista softista, olisikohan tässä jotain samaa: 1) Susen omia repositoryja en saa edes lisättyä, mistä syystä CD-levyjä joutuu vaihtelemaan, ärsyttävää. 2) Yhdessä repositoryssä ei ole paketteja allekirjoitettu ja Yast aivan oikein varoittaa tästä. Dialogissa on "Don't warn me about this again" rasti. No, vaikka sitä kuinka rastittaa, niin sieltä se varoitus tulee aina uudelleen...

Samoin Ximian tyypit ovat taas tunkeneet näppinsä tähänkin soppaan. Itse asiassa betaa kokeillessa jotkin asennukset epäonnistuivat, kun heidän räsymatoksi (rug) kutistunut red carpet meni solmuun. Samoin asennuksen jälkeen on mahdollista käyttää jotain ximianin tekemää automaattista päivitystyökalua, jonka pitäisi toimia hyvin yhteen Yast-asetusten kanssa, mutta ei toimi.

Noh, nuo ovat pikkuasioita, olen taas pitkästä aikaa erittäin tyytyväinen Linuxiini.

Enköhän vietä seuraavaksi taas aikaa rannalla ja matkustellen, palataan asiaan sitten sadepäivinä tai jotain. Hyvää kesää kaikille!

11.6.2006: Timo Vuorensola of Starwreck ja Iron Sky elokuvat, lisäksi herkkä PS

Taisipas vierähtää vähän aikaa viime kirjoittelusta. Olen viime viikot käyttänyt kovasti aikaa kahteen projektiin, eikä aikaa kirjoitteluun ole jäänyt. Yksi on kotikoneen Linuxin päivittäminen ja toinen projekti on saitin pystyttäminen englanninkieliselle kirjalle. Jälkimmäisessä tulin jopa koodanneeksi yhden Drupal moduulin. Pitäähän sitä joskus oikeasti tehdäkin jotain, eikä vain kirjoitella muiden tekemisistä. Kerron noista projekteista enemmän joskus myöhemmin - monia varmaan jännittää kuulla mihin Linuxiin päätin siirtyä.

Tänään kerron lyhyesti taas viime Open Tuesday tapaamisista. Tällä kertaa Klaus K:ssa esiintyi Tampereelta tullut vieras Timo Vuorensola, joka on Suomen kaikkien aikojen katsotuimman elokuvan ohjaaja. (ai Tuntematon sotilas vai...?)

Timo kertoi kuinka Star Wreck elokuvat saivat alkunsa yhden Star Trek fanin ja yhden Star Trek inhokin yhteistyönä. Timo itse liittyi myöhemmin troikkaan ohjaajana. Se mitä tiimistä puuttui oli kylläkin elokuva-alan asiantuntemusta! Jossain vaiheessa kuitenkin lyhyt hupailupätkä paisui kokoillan elokuvaksi ja vähä vähältä vaatimustasokin nousi. Timo kertoi että kirjoja luettiin ja elokuvateattereissa ruvettiin käymään oppimismielellä. Timo kertoi ettei ole vuoden 2003 jälkeen enää pystynyt nauttimaan yhdestäkään elokuvasta rentoutuneesti vapaa-ajanvietteenä.

Sama tunne oli joskus minullakin, opiskelin nimittäin sisällöntuotantoa sivuaineena. Lohdutuksena voin kertoa, että elokuvista voi taas nauttia kun keskittyy vain koodaamiseen. Koodaaminen taas tuntuu aina vapaa-ajalta, joten aina voittaa! Toinen tuttu asia mitä Timo kertoi, että oli suunnaton ero ammattinäyttelijän ja amatöörin välillä. Minulla ei sinänsä ole kokemusta ammattinäyttelijän kanssa työskentelemisestä, mutta eräässä koulutyössä huomasin henkilökohtaisesti, että hyvä näytteleminen on huomattavasti vaikeampaa kuin olin kuvitellut. Sen jälkeen olen itse pysytellyt kameran takana.

Puhuttiin myös elokuvan 7 vuoden tuotantoajasta. Vaikka suuri osa elokuvasta kuvattiin vasta viimeisten "nyt tehdään tosissaan" vuosien aikana, yksi tärkeä osa tosiaan hyödynsi koko tuotantokauden: tietokoneanimoidut avaruustaistelut. Timo kertoi, että Torssosen kotiin pinotut PC:t jauhoivat animointeja yötä päivää koko tuon ajan, ja käytännössä kaikki kohtaukset myös käytettiin elokuvassa. Viimeisinä viikkoina avuksi roudattiin vielä kavereidenkin PC:itä ympäri Tamperetta.

Timo kertoi myös Star Wreck tiimin seuraavasta elokuvasta: Iron Sky. Tämä oli erittäin innostavaa kuultavaa. Olin itse miettinyt, että mitenkähän tiimi aikoo jatkaa Star Wreck menestyksen jälkeen. Yksi ilmeinen vaihtoehto olisi tietenkin, että todetaan että nyt ollaan maailmankuuluisia, haetaan kunnolla rahoitusta ja seuraavaan elokuvaan otetaan vaan ammattilaisia kunnon palkoilla.

Onneksi nämä visionäärit eivät lähde ilmeisiin ratkaisuihin. Iron Sky elokuvasta tullaan tekemään todellinen Open Source elokuva. Timo puhui paljon yhteisöstä, yhteisöllisyydestä ja miten tuotantotiimi aikoo hyödyntää maailmanlaajuisia voimavaroja. Tällä hetkellä tuotantotiimissä työskentelee täyspäiväisesi 8 henkilöä, joista noin puolet ovat luokiteltavissa koodareiksi. He luovat elokuvalle "yhteisöplatformia", teknologiaa, joka tukee elokuvan opensourcemaista tuotantoa. Olisikin kiva jos syksyn Open Tuesday tapahtumissa yhteen kutsuttaisiin joku näistä koodareista, he voisivat kertoa enemmän projektin teknisemmistä yksityiskohdista.

Itse liikutuin Timon tulevaisuudenvisioista niin, että lahjoitin siltä istumalta yhden signeeratun kirjan Iron sky tiimille Tampereelle vietäväksi. Nämä äijät tulevat jäämään historiaan, ja he ovat Suomesta, Tampereelta!

PS: Suomen blogiyhdyskunnassahan tapahtui viime viikolla onnellinen perhetapahtuma, kun ButtUgly kosi Outiaan. Nyyh.

13.5.2006: Kirja-arvostelu Talouselämä-lehdessä

Huh. Jäi varsinainen toimitus ihan kesken, kun istuin vessassa lukemassa tuoreinta Talouselämä lehteä. Sielähän se meikäläisen kirjan kansi komeilee kirja-arvostelujen sivuilla. Eli kirjani on nyt sitten virallisesti hyväksytty suomalaiseen bisneslukemistoon. Yksi virstanpylväs on saavutettu!

Nämä tällaiset "viralliset" suosionosoitukset otan aina ilolla vastaan. Kun aikanaan päädyin julkaisemaan kirjan omakustanteena, niin ainahan sitä vähän pelkää joutuvansa luokitelluksi joksikin sympaattiseksi hörhöksi, joka sitten myy 20 kirjaa sukulaisille ja kavereille. Eikä siinä sinänsä mitään vikaa olisi ollut sellaisessakaan vaihtoehdossa. Mutta onhan se nyt kuitenkin hauskaa että kirja on otettu hyvin vastaan yhdessä kohdeyleisössään.

Mikko Laitila ottaa jopa kantaa kirjan mielestäni kaikkein utopistisimpaan lukuun:

(Niin, siis filosofisen kirjallisuuden merkittävä alalajihan on utopiakirjallisuus. Tämä nimeke ei sinänsä ota kantaa siihen etteikö kirjassa esitetty utopia voisi olla myös realismia.)

"Henrik Ingo pitää avoimuuden periaatetta niin toimivana, että hän ehdottaa sitä sovellettavaksi mihin tahansa toimintaan. Pörssiyhtiöt puhuvat läpinäkyvyydestä, mutta voisiko yritys olla täysin läpinäkyvä? Voisi ollakin, jos liikeidea ei sisällä mitään poikkeuksellista kilpailuetua ja yritys on kilpailukykyinen.

Viimeinen lause siis kirjoittajan oma kannatotto kirjan asettamaan haasteeseen. Nyt kun mietin, niin tämähän haastaa puolestaan minut kommentoimaan väitettä. Hmm...

No, Mikon kommenttihan on ainakin selviö. Esim. Linux-distribuutiot ovat tyypillisesti tällaisessa tilanteessa ja siitähän koko ajatus totaaliläpinäkyvyydestä kirjassa juontaakin. Ei ole mitään salattavaa, liikesalaisuutta, tulevaa tuotetta tms ja toisaalta maksimaalinen avoimuus tuo synergiaetuja, tehokkuutta, sympatiaa jne. Mutta, Mikko siis ehdottaa myös, että monilla esimerkiksi uusia innovaatioita kehittävillä firmoilla on mahdollisesti täysi syy salailuun. Huomaan että ensireaktioni on olla samaa mieltä.

Toisaalta - ja pitäähän minun edes yrittää olla eri mieltä, edes viran puolesta - Open Source maailma nimenomaan opettaa, että myös uusien innovaatioiden kehittäminen sujuu varsin hyvin avoimin kortein. Hetkinen, tähän pitää siis olla joku selitys. No, selitys voisi olla sellainen, että nykypäivänä tiedon saaminen, eli tietoon käsiksi pääseminen, ei enää (ainakaan välttämättä?) ole se pullonkaula. Eli tieto ei olekaan niukkuushyödyke, jota panttaamalla voi rikastua muita paremmin. Ainakin itse olen huomannut, että tietoa on maailma pullollaan, paljon suurempi ongelma on tiedon omaksuminen. Omaksuminen siksi, että siitä tiedosta olisi mitään hyötyä minulle, tai siis firmalleni. Tällöin voisi esittää teorian, että avoimesti, vaikkapa internetissä, liiketoiminnastaan keskusteleva yritys saa etua siitä, että tieto alkaa kulkemaan myös heille päin tai heidän kauttaan ja on siksi heille helpommin omaksuttavissa. Tietoa salaava yritys voi saada salailusta jotain etua, esimerkiksi vuoden etumatkan uuden tuotteen julkaisussa, mutta toisaalta, menettää tämän tiedonkulun tehokkuuteen liittyvän edun.

Case in point: Nokia ja simpukkapuhelimet. Ei ollut mikään salaisuus, että simpukkamalliset puhelimet myyvät hyvin USA:ssa. Jostain syystä Nokia ei kuitenkaan tätä tajunnut ihan heti. Ongelma oli kuitenkin Nokiassa, ei esimerkiksi siinä, että Motorola olisi salaillut simpukkapuhelinten hyvää menekkiä.

Talouselämä-lehden lisäksi kirjani saavutti jokin aika sitten toisen merkittävän merkkipaalun. Se on lähteenä akateemisessa julkaisussa Value-Creating Networks Approach to Open Source Software Business Models (Nina Helander, Tommi Rissanen; Frontiers of E-Business Research 2005).

Tämäkin on sikäli hauskaa, että olen toki tiedostanut että kirja olisi merkittävä kontribuutio suomalaiseen e-business ja ties mihin tutkimukseen, mutta samalla olen koko ajan ollut suunnattoman onnellinen ettei minun tarvinnut alistua kankeaan akateemiseen formaattiin. Paitsi että se olisi itsestäni ollut masentavaa, oli mielestäni tärkeää, että kirja ei ainoastaan kerro Open Source kulttuurista, vaan myös itse omalla tyylillään edustaa sitä. Hieno juttu kuitenkin, että ainakin Tampereen tutkijat ovat kelpuuttaneet kirjan asiasisällön oman tutkimuksensa lähteeksi.

Olen lisäksi tietoinen ainakin yhdestä tapauksesta jossa kirjaa on käytetty lähteenä opinnäytetyössä, käsittääkseni näitä tapauksia on useampiakin.

Open Source yhteisön tyylistä puheenollen, ilahduin siitä että Mikko päättää arvostelunsa seuraavaan nörttimäisen sukkelaan suositukseen:

"Open Source -kulttuurin mukaisesti kirjan saa imuroitua netistä ilmaiseksi. Vähintäänkin hintansa väärti bisneskirja."

Ota siitä sitten selvää, oliko kyseessä positiivinen vai negatiivinen arvostelu :-) Onneksi kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta.

30.4.2006: Hauskaa ja avomieliestä vappua kaikille

Entisenä Otaniemen teekkarina haluan näin viranpuolesta suositella kaikille lukijoille vappulehti Julkun ostamista. Kuten aina, siinä käsitellään aikamme polttavia yhteiskunnallisia kysymyksiä. Muun muassa kansanedustaja Jyrki Kasvi on jäänyt rysän päältä kiinni: Hän kuuntelee laittomia ämpäreitä :-)

Lisäksi haluan mainostaa heti vapun jälkeen järjestettävää Open Tuesday tapahtumaa. Sponsorina on Nokia ja Ari Jaaksi kertoo 770 Internet Tabletista, maemo.org yhteisöstä ja Nokian tulevaisuuden suunnitelmista Linuxin suhteen. Tabletin ympärillä puuhaavat nokialaiset ovat todella paneutuneet Open Source yhteisöön ja Ari on yksi niistä herroista joita on aina ilo kuunnella. Lisäksi itse tapahtuma on ainakin minulle ollut joka kerta todella antoisa, joten suuri kiitos sen pystyyn polkaisseille COSSille, Mikko Puhakalle ja muille taustahenkilöille.

Luin jokin aika sitten NewsForgen artikkelin Arin puheista LinuxWorldissa. Ari osaa hyvin pukea sanoiksi mitä etuja Open Source tyyppisestä työskentelystä on ollut verrattuna tyypillisiin Nokia-projekteihin. Suosittelen jutun lukemista siinä missä Julkunkin, mutta pari kohokohtaa voinen siteerata tähänkin:

Licensing, contract negotiation, and the "tedious" legal details for commercial components often take six to 12 months to work out. With open source software, all of those issues, especially intellectual property and copyright ownership, are clearly spelled out and public, because the licenser has thought about them and made decisions in advance.

Last but not least, when everything goes wrong -- and it does, Jaaksi says -- you can always just take the code as-is and hand it off to someone new to fix it, something almost never possible with closed-source contractors.

"I can't emphasize how big a change this is for a company like Nokia," Jaaksi concluded. "This is a different way to create products."

Sitä paitsi Nokian Linux strategia on ilon aihe meille kaikille, sillä se tarkoittaa että lukuisat suomalaiset voivat vastaisuudessa tehdä leipätyötään Linuxin parissa. Valitettavasti en itse (vielä) kuulu niiden etuoikeutettujen ryhmään.

26.4.2006: Fading Ways Finland aloittaa tuplasinkulla

Postilaatikkoon kolahti lehdistötiedote: Fading Ways Finland on nyt nähnyt päivänvalon ja aloittaa maailmanvalloituksensa tupla EP vinyylillä jonka toisella puolella esiintyvät Turku Romantic Movement ja toisella Neil Leyton, vanhoja tuttuja molemmat.

Suuret onnittelut vaan Mikolle ja Lillille, toivottavasti tämä tullaan muistamaan historiallisena päivänä Suomen musiikkimaailmassa.

Neil Leytonin perustama Fading Ways Music on siis yksi vanhimmista levy-yhtiöistä joka julkaisee musiikkinsa myös netissä Creative Commons lisenssillä. FWFinlandin tiedote ei asiasta pukahda, ja toisaalta, Neilinkin tapana on ollut lähinnä valloittaa maailmaa hyvällä musiikilla ja puhuu sitten erikseen politiikasta silloin kun puhuu. Mutta olen kuullut että Turun romantii... siis romantic movementin kappaleet eivät olisi Creative Commonsia, mikä poikkeaisi FWM:n yleisestä linjasta. Tämä kaikki johtuisi tietenkin siitä, että tekijät ovat Teoston jäseniä. No, pienin askelin sitä maailmaa muutetaan, tosin itse uskon kyllä että edistykselliset muusikot joutuvat lopulta eroamaan Teostosta jos haluavat siirtyä tälle vuosituhannelle ja internet-aikakauteen.

Ja ettei menisi ihan kavereiden kehumiseksi, niin tosiaan Jukka-poika on alkanut myydä musiikkiaan netissä varsin terveellä ja suorastaan maalaisromanttisella konseptilla. Hmm... en ole kuullut uutista, että Jukka poika olisi eronnut Teostosta, onhan hän sen verran menestynyt säveltäjä ja sanoittaja että pakko olla jäsen? Pakko kysyä...

13.4.2006: Just because you're paranoid doesn't mean they are not out there to get you!

Kuten silloin kerroinkin olin syksyllä puhumassa Tampereen Linux-käyttäjien viikkomeetissä. Sivusimme myös sähköistä äänestämistä. Kuten arvata saattaa, aihe nostatti nörttitapaamisessa kritiikkiä. Olin itse juuri tutustunut aiheeseen liittyvään kryptografiaan ja vastasin kritiikkiin, että on kyllä kehitetty menetelmiä joilla sähköinen äänestäminen olisi oikeasti mahdollista ja turvallista, mutta että niitä ei vaan valitettavasti kukaan käytä. Se että amerikkalaiset haluavat järjestää vaalinsa täysin lahjattomien helppoheikkien kokoon kyhäämillä täysin turvattomilla viritelmillä on kyllä mielenkiintoinen kysymys, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö olisi mahdollista tehdä myös toimivia sähköisen äänestämisen järjestelmiä.

No, eikös sitten takarivistä joku tinahattupäinen kaveri heittänyt, että "kyllä ne amerikkalaisten järjestelmät toimii ihan niinkuin pitääkin. Nehän on varta vasten suunniteltu toimimaan niin, että laskenta johtaa aina republikaanien voittoon, ja niinhän se johtaakin, eli järjestelmä toimii!"

Nauroimme yhdessä hieman tälle väitteelle, jonka esittäjä sinänsä oli kyllä ihan vakavissaan. Näitä vainoharhaisia salaliittoteorioita aina nörttipiireissä liikkuu, ajattelin.

Tänään olin sitten pudota tuoliltani, kun töissä klikkasin Herkon blogista löytyvää linkkiä videoon, jossa floridalainen ohjelmoija Curtis Clinton todistaa jonkin valiokunnan edessä, että juu, minä koodasin niihin Ohiossa ja Floridassa käytettäviin äänestyslaitteisiin sellaisen jutun, että vaalivirkailija voi halutessaan valita voittajan. Ai miksi, no kun Floridan republikaanien puheenjohtaja pyysi. Ei, en tiedä onko sitä oikeasti käytetty, systeemi on sellainen ettei kukaan voi tietää, kun ei ole paperitulosteita eikä lähdekoodia ole kukaan auditoinut.

Video on katsomisen arvoinen. Niin uskomatonta juttua, ettei ole tosikaan. Senhän tietää, että Floridassa järjesteltiin vaalitulosta epäämällä mustilta äänioikeuksia "vahingossa" ja yleisesti myös vaalipiirien rajoja "sopivasti järjestellään". Mutta tämä oli jo niin paksua, etten vieläkään usko sitä vaikka katsoin videon kahdesti.

Suomessahan perustuslakivaliokunta juuri käsittelee ehdotusta sähköisen äänestämisen toteuttamisesta myös Suomessa. Ei, ei tietenkään meille ole tulossa paperitulosteita, koko homman idea on säästää. Ei, ei ole tarkoitus käyttää edellä mainitsemiani kryptografisia järjestelmiä vaalituloksen oikeellisuuden takaamiseksi. Juu, koko Suomen äänet laskisi yksi TietoEnatorin keskuskone, juuri niinkuin Curtis tuolla selittää.

Joten pisteet vain tamperelaisille. Kuten sanotaan, myös vainoharhaisilla on vihollisensa :-)

Hyvää pääsiäistä kaikille, äänestystuloksista riippumatta.

4.4.2006: Lasipalatsin kalvot

Olipas oikein innoittava luento eilen Lasipalatsissa. Vaikka yleisöä ei sinänsä ollut paljoa, niin pienen aulan kaikki istumapaikat olivat kyllä käytössä. Toisekseen yleisö kuunteli innostuneesti ja keskustelimme Creative Commonsista ja muusikoiden Teostoon kuulumisen ongelmista vielä tunnin varsinaisen luennon jälkeenkin! Keskusteluista saattaa poikia konkreettisia projektejakin, odotellaan innolla.

Eiliset kalvoni ovat tässä (odp), Public Domain kuten aina. Tapahtuma myös videoitiin ja löytynee kohta netistä ellei sitten aulan kaiku pilannut ääntä kovin pahasti.

Tiesittekö muuten että Lasipalatsin ja pääpostitalon kirjastoissa on ilmainen wlan yhteys? Hieno juttu!

Tänään onkin sitten vuorossa lisää seurapiiritapahtumia, koska on taas kuukauden ensimmäinen tiistai.

21.3.2006: Avoin Elämä tour 2006

Tulevia keikkojani:

• Ma 3.4. 16:00 Lasipalatsin kirjasto, Helsinki. Puhun kirjaan liittyvistä asioista ja kirjasta itsestään ja sen synnystä Lasipalatsin kirjaston järjestämillä Lataa laillisesti teemaviikoilla.
• Pe 7.4. 16:00 Lasipalatsin kirjasto, Helsinki. Osallistun paneelikeskusteluun samaisen teemaviikon päätteeksi.
• Lisäksi keväämmällä on todennäköisesti tulossa joku FLUG-tapahtuma jossa puhun toistaiseksi määrittelemättömästä aiheesta.

PS. Yksi lukija lähetti hyödyllistä palautetta edelliseen kirjoitukseen. Samoin Linux Weekly Newsin keskustelussa on pohdittu asiaa.

19.3.2006: Ikuisuuskysymys: Oikean Linux distron valinta

Nyt on kerrankin hyvä syy pohtia oikein kunnon Linux asiaa. Nimittäin distron vaihto on edessä, enkä oikein osaa päättää mikä olisi hyvä. Sama Linuxi pitäisi vielä laittaa molemmille appivanhemmille (siis minun ja vaimon) joten tietty vastuu painaa.

Olen pitkään ollut iloinen Mandraken käyttäjä. Kun aikanaan valitsin itselleni distroa, oli oikeastaan 4 suurta: Red Hat, Debian, SUSE, Mandrake. Koska olin silloin niinkuin nytkin vannoutunut KDE-käyttäjä, niin halusin distroni tukevan mahdollisimman hyvin KDE:tä. Tällöin jäljelle jäivät kaksi jälkimmäistä, mikä tavallaan jo helpotti valintaa huomattavasti. Tuohon aikaan SUSE oli vähän suljetumpi, ajatuksena oli että kaikkien pitäisi käytännössä maksaa selvää rahaa virallisista CDistä, nettikopiointia jarruteltiin eri keinoin. Itsekin olen aina ollut Mandraken maksava asiakas olemalla Clubin jäsen, mutta mielestäni on tärkeää, että käyttämääni distroa voi kopioida vapaasti ja ilmaiseksi. Osittain ehkä juuri tästä syystä, Mandraken verkkoyhteisö oli paljon laajempi ja elävämpi kuin SUSEn, mikä oli myös plussaa. (SUSElla oli vahva saksankielinen käyttäjäyhteisö, mikä valitettavasti verotti entisestään englanninkielistä.) Erittäin tärkeä pointti oli myös Mandraken urpmi-ohjelma, jota käytetään ohjelmien asentamiseen. Debianin jälkeen Mandrake oli ensimmäinen iso distro, joka teki ohjelmien asentamisen suoraan verkosta todella helpoksi ja tuki myös kolmansien osapuolien tarjoamia ohjelmia. (Tuohon aikaan Red Hatin up2date ja SUSEn Yast tukivat vain RH:n ja SUSEn omien ohjelmien automaattista asennusta.) Tämä oli itse asiassa huomattava plussa, sillä yhdistettynä aktiiviseen käyttäjäyhteisöön se takasi, että Mandrakelle oli helppo asentaa paljon hyviä lisäohjelmia, kuten vaikka Windowsin multimediakoodekkeja ja muuta puolilaitonta, tai vaikkapa Java-ohjelmia joita ei virallisessa Mandrakessa ollut.

No siinä tulikin kerrottua asiat joita arvostan Linux-distribuutiossa. Tietenkin yksi asia on tärkeä myös, laatu. Olisi kiva jos hommat toimii niinkuin pitää. Valitettavasti tämä ei koskaan ole ollut Mandraken vahvinta aluetta. Mandrake osasi kyllä koota yhteen juuri sellaisen Linux-paketin mistä itsekin tykkäsin, mutta firman omat tekeleet, siis esimerkiksi asennusohjelma ja konfigurointiohjelmat oli aina tosi bugisia. Kun firma oli konkurssin partaalla, sen antoi vielä anteeksi, mutta olin tietenkin odottanut että ahdingosta päästyään tahti muuttuu. Näin ei valitettavasti käynyt. Päin vastoin, viime vuosina ollaan menty huonompaan suuntaan. Pari vuotta sitten yksi työntekijä rikkoi koko palvelinjärjestelmän jolla tietoturvapäivityksiä jaellaan. Se että tällainen on ylipäätään mahdollista kertoo jo siitä kuinka leväperäiset työntekoprosessit firmassa oli. Se että työntekijä totesi että "no mitäs tässä, sattuipa juuri moka ennen pääsiäislomien alkua, palataan asiaan viikon kuluttua" kertoo asenteesta jolla hommia tehtiin. Vikaa ei varsinaisesti ikinä korjattu, vaan meidän käyttäjien piti lopulta päivittää omat koneemme hakemaan turvapäivitykset uuden systeemin mukaisista paikoista. Tänä vuonna ongelmat menivät pahemmaksi, esim itselläni on ollut ongelmia saada X-palvelinta (graafinen ympäristö) ylipäätään käyntiin, koska Mandraken automatiikka tekee ihan vääriä asetuksia. Tämä laatutaso alkaa jo olla jotain Windows 95 tasoa, nyt kun asiaa miettii.

Olin jo päättänyt, että nykyinen Mandrake jää viimeisekseni. Joka tapauksessa Mandraken tarinan ikään kuin päätti viime viikon uutinen, että koko Mandrake Linuxin perustaja Gaël Duval sai potkut itse perustamastaan firmasta. Nyt voikin entistä paremmin mielin luopua rakkaasta lempidistrostaan, kun oikeastaan koko Mandrake Linuxia ei enää ole. Laadultaan Mandrake ei enää ole entisensä, eikä se vähään aikaan ole ollut tilastojen kärjessä, niinkuin oli asianlaita vielä pari vuotta sitten. Kun perustajakin joutuu vastentahtoisesti jättämään oman projektinsa, voi todeta että vanhasta Mandrakesta ei ole enää jäljellä mitään. Nimenkin vaihtoivat juuri sopivasti, ikään kuin tätä korostaakseen?

Uuden distron etsiminen on lähtenyt taas liikkeelle KDE - Gnome asetelmista. Yllättävä ongelma on, että jostain kumman syystä kaikki suuret distrot haluavat nykyään käyttää Gnomea ensisijaisena ympäristönään. Vaikka KDE:n käyttäminenkin on mahdollista, niin kakkossijalle jääminen näkyy yleensä selvästi. Ykköstyöpöytä saa paljon enemmän rakkautta ja huolenpitoa, muiden vaihtoehtojen käyttäjiltä vaaditaan omaa aktiivisuutta, joskus enemmän, joskus vähemmän.

Hetken mietin myös, onko tässä jotain mitä en nyt ole tajunnut. Ehkäpä on joku syy, miksi Gnomella menee lujaa? Ehkäpä kaikki ovatkin jo siirtyneet sen käyttäjiksi ja minä vanha jäärä käytän vanhanaikaista KDE:tä? Mahdollista toki, onhan Gnome voinut 5 vuoden aikana kehittyäkin. Lyhyt vilkaisu palautti kuitenkin maankamaralle. Toki kehitystä on tapahtunutkin, mutta perusfilosofia on kyllä edelleen niin vääristä lähtökohdista, että. Vilkaisu "File chooser" komponenttiin (jota käytetään kun Gnome sovelluksessa halutaan avata tai tallentaa tiedosto) muistuttaa, miksi en käytä Gnome-ohjelmia. (Tämä on muuten syy miksi en hirveästi käytä myöskään Firefoxia Linuxissa. Tiedostojen ajoittainen tallentaminen ja printtaaminen on Gnome-palveluiden avulla niin syvältä, kuten muuten myös upotettujen videoiden katselu, että heti tulee ikävää KDE:n omaa Konqueror selainta.) Arvostan toki valinnan vapautta, mikä on Open Sourcen hienoimpia ominaisuuksia, mutta en ymmärrä miten kukaan ylipäätään käyttää Gnomea, saati että se olisi kaikkien distrojen ykkösvaihtoehtona?

Näine pohdintoineni olen sitten palannut miettimään, että mikä distro olisi nykyään KDE-käyttäjälle oikea valinta? Sain jonkin verrain rohkaisua myös luettuani LinuxQuestions-saitin vuoden 2005 lukijakyselystä, jossa KDE voitti Gnomen lukemin 65% vastaan 26%. En siis ole edelleenkään tulossa hulluksi, on olemassa muita jotka ajattelevat kuin minä. Se että joidenkin pörssiyhtiöiden (Red Hat, Novell) strategiset linjaukset eivät sitten mene yksiin meidän mieltymysten kanssa on toinen juttu.

No, käytännössähän SUSE on ollut vahvin KDE-distro, ja on sitä toki edelleenkin. Valitettavasti vaan Novell näyttää selkeästi asettaneen Gnomen ykköseksi. Vastakkaisista vakuutteluista huolimatta, KDE:n tulevaisuus on ainakin hieman epävarma. Kubuntu vaikuttaisi olevan suosittu ja nouseva tähti, mutta sekin on ikäänkuin Ubuntun "kakkosvaihtoehto". KDE:tä käytetään paljon Windows-lookalike tyyppisissä distroissa, mutta ne ei tod ole minua varten. Sitä paitsi skandinaavisten kielteni tuki taitaa edelleen olla Linspiressä ja Xandrosissa olematonta. Katselin myös PCLinuxOSää, jonkun kommentoijan suosituksesta. Ei hassumman näköinen, mutta kyseessä on Mandrake-johdannainen. Taidan olla saanut siitä nyt tarpeekseni.

Taitaa siis valinta mennä joko SUSEen tai Kubuntuun. Taas kerran on vastakkain samanlainen asettelu kuin Mandrakeen päätyessäni: SUSE on ehkä teknisesti edellä, mutta (K)Ubuntu-yhteisö on todella energinen, jopa suomenkielinen keskustelufoorumi on täynnä avuliaita asiantuntijoita. Lisäksi Osuuskunta Sange tuntuu tykästyneen (K)Ubuntuun myös. Jos siis seuraisin vanhoja periaatteitani, valitsisin Kubuntun. Mutta, nykyään myös SUSElla on toimiva yhteisö ja openSUSE projektin kautta Novellin toiminta on paljon avoimempaa kuin aikanaan SUSElla. Lisäksi Novell on panostanut huomattavasti uusimman työpöytälinuxin kehittämiseen ja uusimpaan Suseen on tulossa edistynyt kannettavien koneiden nukkumistoiminta, parempi ohjelma langattoman wlan verkon hallintaan, ja ennen kaikkea...

...Seksikkäin uutuus Linux-maailmassa 15 vuoteen 3D työpöytäympäristö!. No, kyllähän Ubuntu-yhteisö virittää aika vikkelään nämäkin uutuudet, mutta viralliseen Dapper Drake versioon (Ubuntun seuraava versio) ne eivät tule ehtimään, kun taas SUSEen ne ovat samaan aikaan tulossa.

No, tässäpä vähän tajunnan virtaa omasta Linux-tilanteestani ja valinnan vaikeudesta. Eihän tässä loppujen lopuksi muu auta, kuin että vielä aikuisilla päivillään joutuu nuo SUSEn ja Kubuntun beta-versiot verkosta imuroimaan ja katsomaan ihan omin silmin miltä ne näyttää.

Omia KDE vs Gnome ja muita Linux-mielipiteitä voitte mielellään lähettää palautelaatikkoon.

9.3.2006: Supertiistai

Viime tiistai oli Suomen Open Source yhteisössä varsinainen Supertiistai. Itse en työssäkäyvänä ihmisenä voinut osallistua muuten kuin illan Open Tuesday tapahtumaan, mutta hyvä niin koska siellä kuuli terveiset kaikkialta muualta.

Heti aikaisin aamulla IBM isännöi Tieken Open Source seminaaria. Täytyy sanoa, että päivä oli niin täynnä tapahtumia, etten edes ollut huomannut tätä kuin vasta nyt jälkeenpäin. Näinollen ei ole siitä paljon kommentoitavaakaan. Tilaisuudessa näyttää puhuneen Nomovokin toimitusjohtaja Pasi Nieminen, joka puhui myös illalla Klaus K:ssa. Nomovokin puheita olen itse kuunnellut mielenkiinnolla, sillä he ovat Open Source -yhteisöä matkimalla onnistuneet sisällyttämään modernin etätyön firmansa toimintaan. Joka kerta kun tapaan heitä, tulee mieleen että juuri noinhan minäkin haluaisin työskennellä. Pitääpä puhua asiasta pomon kanssa...

Toinen aamupäivän tapahtuma oli COSSin kesäkoodi-kilpailun finaali. Finalistit esittelivät tapahtumassa ehdotuksiaan kesätyöaiheiksi ja kuuleman mukaan yleisö oli ollut aidosti kiinnostunutta ja esittänyt pahoja kysymyksiä. Tapahtuma oli siis onnistunut jo pelkästään sivistävän funktionsa vuoksi, puhumattakaan varsinaisista kesällä tapahtuvista konribuutioista. Finalisteista valittiin 5 voittajaa, jotka saavat viettää kesän oikein unelmatyöpaikassa, oman lempiopensourceprojektinsa parissa! Valittujen projektien skaala on suht laaja, alkaen 3D-työpöytätekniikkaan liittyvästä Compiz-projektista niinkin tylsään ja arkiseen, mutta ah niin tärkeään asiaan kuin OpenOfficen suomenkielisen oikoluvun ja tavutuksen parantaminen. Lisätietoja kesäkoodi-kilpailun omilta sivuilta. (Tätä kirjoitettaessa sivut näyttää jääneen toistaiseksi päivittämättä, mutta enpä minäkään niitä voittajia ulkoa osaa, joten odotellaan vaan kaikki Cossin sivujen päivittymistä.)

Iltapäivällä tapahtumaa oli oikein tuplasti, joten kiinnostuneet joutuivat priorisoimaan menemisiään. Minulla ei onneksi ollut priorisointiongelmia, koska pomo oli buukannut iltapäivälle kehityskeskustelun, joten en mennyt työpaikaltani yhtään minnekään.

Tekes käynnisti Verso-ohjelmansa Finpron tiloissa kello 11:30. Projektissa jaetaan 120 miljoonaa euroa rahaa suomalaisille yrityksille ja yksi painopistealue on Open Source (lisäksi pitäisi ilmeisesti kansainvälistyä, jotta rahaa voi saada). Niin että siitä vaan kaikki ahkerasti (lotto)kuponkia täyttämään.

Erittäin mielenkiintoinen tilaisuus oli iltapäivällä Hankenissa järjestetty GPLv3 keskustelutilaisuus. Tilaisuuteen oli ilmoittautunut yli 100 osallistujaa ja sitä jouduttiin siirtelemään isompiin luentosaleihin. Kaikki tapahtumassa olleet kiittelivät varsinkin Nokian Dietmar Tallrothin puheenvuoroa erittäin syvästä asiantuntemuksesta ja asiallisesta asian käsittelystä. Tunnetustihan Nokian kanta esimerkiksi softapatentteihin ei ehkä ole ihan yhteneväinen Stallmanin mielipiteiden kanssa :-) Nokia kuitenkin osaa käyttäytyä hyvin kypsästi asian suhteen. Täältä ei todellakaan ole odotettavissa mitään "Linux is a cancer" tyyppisiä lausuntoja. Jäämme jännityksellä odottamaan päätyykö Nokia julkaisemaan Dietmarin kalvot netissä. Jos näin käy niin kertokaa heti minullekin.

Ja päivän päätteeksi kaikki kokoontuivat Klaus K:n Club Ahjoon nyt toista kertaa järjestettyyn Open Tuesday tapahtumaan. Ensimmäinen ilta kuukausi sitten oli jättimenestys ja kokosi nörttien lisäksi paikalle myös juristeja, sijoittajia ja muuta kummaa porukkaa. Ensi kuussa Open Tuesday kokoontumisia järjestetään jo Lontoossakin!

Vakionaamojen lisäksi tapasin Klaus K:ssa opiskelukaverini Otaniemestä Jukka Laurilan. Jukka sitten vetää NRC:llä Python for Series60 projektia. Ei mikään hassumpi saavutus minun ikäiseltä kaverilta, Jukan tuntien en tosin ole yllättynytkään. Jukka tuli Klaus Koohon GPL3-tapahtumasta ja juttelimme sitten siitä. En ollut tajunnutkaan, että Symbian 9.1 puhelimiin (eli suurin piirtein kaikkiin tästedes ilmestyviin Nokian puhelimiin) sisältyvä Platform Security ominaisuus on täysin epäyhteensopiva GPL3:n kanssa. Hassua etten ollut osannut yhdistää kahta näin hyvin tuntemaani asiaa. Tästä sitten ajauduimme pohtimaan erilaisia Trusted Computing skenaarioita ja mitä GPL3:ssa itse asiassa sanotaan. Näin hauskaa minulla ei ole ollut sen jälkeen kun muutin Otaniemestä! Nyt ymmärrän vähän paremmin mikä pointti näissä verkottumistapahtumissa on.

1.3.2006: Avoin Elämä Tour 2006 jatkuu

Erilaisia esiintymistilaisuuksia on taas kirjautunut kalenteriin. Tervetuloa jos pääset paikalle:

• 2.3.2006 Taideteollinen Korkeakoulu: Open software projects, luento liittyy Medialabin projektityökurssiin.
• 9.3.2006 Seinäjoen yliopistokeskus: OpenOffice ja avoimet tiedostoformaatit, Tehoa ja taitoa tietotekniikasta seminaarissa. (Samassa reissussa myös Flugin Pekka Varis ja paikallisia guruja Pohjanmaalta.)
• 6.5.2006 Vanha ylioppilastalo: Skype ja muut VoIP ratkaisut Linuxissa, FLUGin Linux esittelypäivä.

12.2.2006: Bill Hilf of Microsoft visited Finland

While Conan visits Finland as I write, last Thursday there was a chance to meetup with an even more interesting American. Earlier I had bumped into my old friend and former collague Ilija Lazarov, who informed me that the Nr 1 Open Source guy in Redmond, Bill Hilf would be visiting Rantasauna at my former university. So, did I really want to spend an evening listening to Microsoft's opinion on Open Source? Sure, that might be interesting.

Read more...

6.2.2006: Kuvia Pietarsaaresta

Kimmo Palosaari otti kuvia Pietarsaaren kirjastosta. Kiitos! Kuvat on muuten CC Public Domain, olkaatten hyvät!

Terveisiä myös Tompalle, joka halusi ostaa kirjan. Klassinen juttu: oli jo lueskellut kirjaa netistä, mutta halusi ostaa sen koska niin hänen mielestä kuuluu tehdä. Saipahan sitten signeeratun versionkin!

Tapahtuman jälkeen kaupunginkirjaston ja kulttuuritoimiston väki vei meidät Nanuq arktiseen museoon ja kaupunginhotelliin lounaalle. Yllättäen tuli kirjastoihmisten kanssakin puhetta tekijänoikeuksista ja siitä kuinka tavallisen koodarinkin pitäisi nykyään ymmärtää tekijänoikeuksien perusteita. Puhumattakaan että pitäisi olla mielipide muistakin IPR-asioista, kuten nyt vaikka patenteista...

1.2.2006: Otteita Tieturin seminaarista...

Tämä päivä vierähti tosiaan Tieturin Open Source 2006 seminaarissa. Paikalla oli aika mukavasti puuhamiehiä ja naisia Suomen Open Source sceneltä, siinä mielessä oikein positiivinen päivä. Tässä joitain mieleen jääneitä juttuja...

Petri Räsänen kertoi muun ohessa lyhyesti uudesta FILOSI-hankkeesta, josta löytyy tänään tiedote COSSin sivuilta. FILOSIn ensimmäinen hanke on Kesäkoodi 2006. Kyllä: Googlen Summer of Code idea tulee nyt Suomeen, sponsoreina oli ainakin IBM ja Noksu. Lähiviikkoina voit lähettää ehdotuksesi mahdolliseksi kesätyöprojektiksesi.

Omasta esiintymisestäni täytyy lähinnä kiittää aktiivisesti osallistunutta yleisöä, mielestäni oma sessioni oli päivän paremmasta päästä, ja paljolti interaktiivisen tunnelman ansiosta. Seminaareissa puheet jäävät monesti tosi yleiselle tasolle, kun aikaa on alle tunti per puhuja ja monet vielä pitävät lähinnä myyntipuhetta omista jutuistaan. Mielestäni puhuin itse aika konkreettisista asioista ja sehän oli E-salin trackin tarkoituskin. Ainakin itse tykkäsin juuri Asmo Koskisen (Openoffice) ja Ari Jaaksin (Nokia, 770) esityksistä niiden konkreettisuuden takia.

Oman esitykseni jälkeen vaihdoin salia kuunnellakseni mitä visioita Kim Aaltonen kertoi Novellin suunnalta. Kimi piti oikein rytmikkään puheen Novellin soluussoneista Data Centeriin ja muuta korkealentoista. Puheen jälkeen päästiin kuitenkin kaikkia askarruttaneeseen asiaan: Gnome vai KDE? Virallinen vastaus on, että 1) tällä hetkellä Novell tukee ja kehittää kumpaakin (käytännössä kyllä näyttää siltä, että uutta softaa pukkaa lähinnä Gnomen päälle ja muutenkin enterprise versioissa on Gnomea kehitetty) 2) yritetään löytää ratkaisu jolla yhdistää työpöydät niin että ei ole väliä mille joku ohjelma on tehty vaan KDE-ohjelmat näyttäisi hyviltä Gnomessa ja päinvastoin (eli Freedesktop.org) ja 3) jos tässä ei onnistuta, joudutaan valitsemaan jompi kumpi, pitemmän päälle ei voida tehdä päällekkäistä työtä. Siinä tapauksessa valinta on Gnome, koska sitä haluaa kolme neljästä asiakkaasta. Kimin kanssa juttelin aiheesta vielä jälkeenpäin ja hän totesi, että ne 3/4 on tietenkin jenkkifirmoja. Käykö tässä sitten niin, että KDE häviää eurooppalaisuutensa takia? Näyttäisi siis siltä, että jää paljolti openSUSE-projektin varaan näyttää, tarvitaanko KDE:tä jatkossa vai ei.

Tämä on merkittävää, koska SUSE oli mielestäni ainoa varteenotettava KDE-distro ja ehdottomasti tärkein. Mandrivalla ei käsittääkseni ole merkittävää KDE-osaamista, vaikka se ykköstyöpöytä onkin. Kaikki omat softat on Gnomea ja viimeksi näytti login-managerikin vaihtuneen Gnomeksi, tosin päivitettyäni paketteja takaisin tuli itsestään vanha KDE:n loginmanageri. Linspire yms taas eivät ole Linux-distribuutioita niinkuin minä asian näen, en oikein edelleenkään tajua kuka niitä oikeasti käyttää, paitsi jos joku likinäköinen vahingossa erehtyy luulemaan Windowsiksi. Kubuntu saattaa kohta olla ainoa toivomme, mutta sekin on vain Ubuntun pikkuveli. Näyttäisi siis siltä, että yksikään merkittävä Linux-distro ei enää panosta KDE:hen ykköskorttinaan.

Ari Jaaksi kertoi Nokian Open Source puuhista varsinkin liittyen 770 Internet tablettiin. Yhdessä kalvossa mainittiin Nokian patent-pledge, eli lupaus olla välittämättä siitä jos Linux-kernelissä satuttaisiin hyödyntämään jotain heidän patenttiaan. Minua oli askarruttanut tämä lupaus jo pitkään, niin käytinkin tilaisuuttani hyväkseni ja kysyin, että pitääkö tämä tulkita niin, että Nokian mielestä GPL-lisenssi - johon Nokia sitoutuu jakamalla kerneliä 770-laitteessaan - ei jo itsessään sisällä sellaista lupausta. Ari totesi että näin tietenkin onkin, mutta lupaus on laajempi, koska se kattaa kaikki Linuxin versiot, riippumatta siitä onko Nokia niitä koskaan jakanut vai ei. Hyvä juttu ja tulipahan taas yksi asia selväksi. Tällaiset seminaarit on ihan hyödyllisiä, kun pääsee kysymään itse sitä mitä lehtimiehet ei tajua selvittää. Nykyäänhän lehdistön tehtävä on lähinnä suoltaa lehdistötiedotteita läpi sellaisenaan, eikä kenelläkään ole aikaa tai ymmärrystä näille selventäville kysymyksille. Huoh, pitää sitten itse tehdä lehdistönkin työ...

Päivän lopuksi FLUG jakoi Linux-tekijä 2005 palkinnon Openofficen suomennostiimille, kärjessä projektin perustanut Asmo Koskinen. Kunniamaininta meni Suomen Debian-yhteisölle. Muun muassa Debconfinkin takia viime vuosi olikin Suomen Debianisteille merkittävä vuosi, tietenkin palkinnot molemmissa tapauksissa olivat enemmänkin kiitoksia useamman vuoden arvokkaasta työstä. Itse tuli ensimmäisenä mieleen arvauksina palkinnon saajiksi vaikkapa COSS tai Nokiakin tablettinsa ansiosta, mutta hienoa että se meni enemmän tällaisille yhteisöhenkisille tahoille! Onnea voittajille, olette palkintonne ansainneet!

Tähän päättyykin sitten raportti tältä päivältä, huomenna saankin sitten pitkästä aikaa olla taas toimistolla. Johan sinne ainaisen reissaamisen jälkeen alkaa jo kaipaamaan. Ei uskoisi...

26.1.2006: Politiikasta ei pääse eroon

Eräänlaisena uuden vuoden lupauksena olin päättänyt, että politiikka saisi jäädä tässä blogissa vähemmälle ja palattaisiin ikään kuin mukavampiin asioihin. Näin ei valitettavasti taida käydä. Ainakaan tänään.

Patentit (joo, taas)

EU:n softapatenteista käynnistyi toinen erä, kun komissio pisti pöydälle nk. yhteisöpatentin. Kyseessä on sinänsä hyvä direktiivi EPO:n patentointikäytännön virtaviivaistamisesta ja tuomisesta EU:n hallintovallan alaisuuteen. Samalla direktiivin pitäisi "ratifioida EPO:n nykyiset käytännöt". Siinäpä se sitten tulikin. Että voisitteko tässä ohimennen painaa villaisella kaikki laittomasti myönnetyt softapatentit? Kiitos.

Vastapuoli käy jo taisteluasemiin. "It's starting again", said Guenther Schmalz, director of IP for Europe for software maker SAP. "And I hope this time we will be better prepared." Tapahtumassa mainitaan SAP, Microsoft ja Siemens, mutta skandinaaviset möröt Nokia ja Ericsson eivät ainakaan päässeet lehtiin, jos olivat tapahtumassa mukana.

Samat vanhat argumentitkin on laitettu kierrätykseen: "Those who drive innovation need patents", Schmalz stresses. "Those who don't imitate." Kerran vielä: Tämä tarkoittaa suomeksi samaa kuin sanoisi, että Internet ei ole innovaatio ollenkaan. Aiheesta puheenollen, samahan jatkuu edelleen. Kun tässä on kymmenen vuotta kohta mietitty, että mitenköhän musiikkia ja muuta mediaa saisi kätevästi internet-aikakaudelle, niin lopulta keksittiin podcastit. Ja kukakos ne keksi? Apple? Bzzzt, väärä arvaus. Podcastit, kuten www ja kaikki muutkin internet tekniikat, alkoivat patentoimattomina open source sovelluksina. Tämänkin faktan opin eilen lukiessani Open Sources 2.0 kirjasta Tim O'Reillyn esseen, joka on muuten tylsähkön kirjan paremmasta päästä. Niin että siinä teille innovaatiota. (Podcastit nähtiin ensimmäisenä iPodder-sovelluksessa.

Myös Heisen artikkeli sanoo saman asian suoremmin: "Observers don't save side blows on the arguments of the industrie's patent proponents: SAP once used to be an innovative company with technical development being the reason to leave competitors behind, says Technology Liberation Front online journal. Now, they are "overweight, lazy, and established" and "discover the joy of using the patent legislation against their more innovative competitors"."

Piraattitehdas

En ollut ajatellut kommentoida koko asiaa, mutta nyt on hyvä syy. Lyhty ja TVVK ovat Opetusministeriön verovaroilla julkaisseet propagandasarjakuvan tekijänoikeudesta ja piratismista. (Sarjakuvan käyttörarkoitus huomioonottaen on mielestäni tekijältä aika älytön keksintö käyttää PDF-tiedostossa tulostamisen estävää kopiosuojausta!) Sarjakuva itse asiassa on ihan asiantuntevasti tehty ja sitä voi suositella tekijänoikeuksista kiinnostuneille, niin koululaisille kuin muille. Kunhan muistaa että tämä on hyvin yksipuolinen ja rajoittunut tietoisku tekijänoikeudesta!

Yksipuolisuutta tasapainottaakin hyvin tänään ilmestynyt parodia, Copycontrollin arvoitus joka täydentää hyvin esikuvansa puutteita. Myös tämä sisältää erittäin arvostetun (joskin taiteilijanimellä esiintyvän) tekijänoikeusasiantuntijan kirjoittamana paljon hyödyllistä faktaa. Yhdessä luettuna näistä sarjakuvista saakin jo aika hyvän kuvan tekijänoikeuden mahdollisuuksista ja ongelmista.

Kommentti lienee kuitenkin paikallaan: Vaikka Annen parodia hyvin paikkaakin tasapainon puutetta, niin on mielestäni vähintäänkin kyseenalaista että verovaroin kustannetaan näin vahvasti levy-yhtiöiden näkökulmasta lähtevää täysin yksipuolista propagandaa. No, opetusministeriön puolueettomuushan tunnettiin jo. Onko siis kansainvälisten levy-yhtiöiden mukana Suomeenkin rantautumassa tiedotuskulttuuri, jossa riippumatonta uutisointia ei tarvitse enää olla edes lumeeksi? Amerikassahan maailman tapahtumista saa suhteellisen tasapainoisen kuvan jos katsoo ensin Foxin uutiset ja sitten Micheal Mooren dokumentin aiheesta. Rehellisyys löytynee sitten siitä, että kukaan ei väitäkään olevansa neutraali ja objektiivinen. Sääli että näin myös Suomessa.

Iloisia uutisia

Ainiin, ei-poliittisena loppukevennyksenä: Movial etsii kissojen ja koirien kanssa lisää Linux-ohjelmoijia. Ja jos et ole Linux-ohjelmoija, voit mennä työvoimatoimiston sponssaamalle kurssille, minkä jälkeen ottavat sinut töihin. Nokia 770 Tabletin vanavedessä Movialista saattaa hyvinkin tulla Suomen Linux-osaamisen kärki ja keskittymä. Jo nyt firmassa on 100 työntekijää. Ja hyvä niin. Pitäähän täällä Linuxin kotimaassakin jonkun ottaa asiantuntijan raskas viitta kantaakseen. Kauan sitä on odotettukin, joten onnea ja menestystä vaan Movialille.

20.1.2006: Kirjailija näkee Gnome-painajaisia ja esiintyy puhujana ympäri Suomea

Tosi hauska juttu: Liian vahvan homejuuston syöminen myöhään illalla aiheuttaa joskus rauhattomia unia. Näin kävi myös viime yönä, kun tuli illalla vähän herkuteltua. Yleensä en näe unia ollenkaan, siksi huomaan heti jos jotain on vialla, esim jotkin allergialääkkeet tekee keväällä samaa.

Yksi monista viime yön unista oli, että olin päättänyt kokeilla Gnomen käyttöä. (Olin eilen katsellut uusia Ubuntu-screenshoteja.) Se nauratti aamulla tosi paljon. Olen toki vannoutunut KDE-käyttäjä, mutta en nyt sentään ole koskaan ajatellut Gnomen käyttämisen olevan painajaismaista :-)

Olin tänään TKK:lla puhumasta Open Sourcesta ja miten se voisi mahdollisesti vaikuttaa automaatioinsinöörien elämään. Erilaisia esiintymiskeikkoja on kertynyt tähän vuoden alkuun useampikin. 1.2. esiinnyn Tieturin Open Source 2006 seminaarissa, monen muun nimekkäänkin puhujan seurassa. 4.2. taas vuorossa on Pietarsaaren kirjasto, missä esiintyy Runebergin viikon kunniaksi nuoria Pietarsaaressa syntyneitä ja kasvaneita kirjailijoita. Olemme hyvässä seurassa, Runeberg itsehän syntyi ja kävi koulunsa Pietarsaaressa myös.

Selvittiin näin pitkälle ilman tekijänoikeuspolitiikkaa, mutta loppumetreillä lankean kuitenkin. Kai Puolamäki on perustanut Tekijänoikeuskaappausten Valvontakeskuksen, TKVK.org. Sinne kerätään tietoja tapauksista joissa joku yrittää perusteettomasti rohmuta itselleen oikeuksia joita hänelle ei kuulu. Listalle mukaan pääsevät tietenkin heti tekijänoikeusjärjestöjen älyttömyyksiä kuin liukuhihnalta laukovat äänitorvet - tällä kertaa väitetään että suomalaisen on laitonta ostaa Venäjältä musiikkia kaupasta, joka toimii täysin Venäjän lakien mukaan, sen sijaan musiikkia tulee ostaa ainoastaan kalliista suomalaisista kaupoista. (Halpa hinta nimenomaan on selvä todiste laittomasta kaupasta.) Listalla mukana myös Edita joka omii Suomen lakia (lakeihin ja asetuksiin ei kenelläkään ole tekijänoikeuksia) ja niinkin suloinen tapaus kuin Myllyn paras, en tiennytkään että heillä on tekijänoikeus omenapuuroon!

17.1.2006: Vauhdikas uusi vuosi!

No huh. Alkoipas vuosi vauhdikkaasti. Laskeskelin tässä justiin, että olin vuoden kaksi ekaa viikkoa enemmän matkoilla kuin kotona.

Kiirettä on pitänyt niin, etten edes ehtinyt vielä lakia rikkomaan. No, ehtii kai sitä jälkijunassakin. Sääli ettei laissa ole kielletty poliitikoilta valehtelemista, saisivat lainrikkojat muuten selleihinsä missiseuraa. (Ironista kyllä, valehtelun ollessa sallittua, poliitikoilta onkin kielletty toisten poliitikkojen haukkuminen valehtelijoiksi. Heh!)

Vuoden eka Tietokone-lehtikin on ilmeisesti päättänyt koetella uuden lain vaikutusta lehdistön- ja sananvapauteen kirjoittamalla artikkelin kopiosuojauksista. Testiin on hankittu kaikki erilaiset suojaukset mitä CD-levyiltä löytyy, ja toimittaja sitten tinkimättömästi kertoo miten jokaisen niistä saa murrettua niin Linuxilla, Macillä kuin Windowsilla. Lentäväksi lauseeksi saattaa jäädä elämään seuraava loppupäätelmä: "paljon harmia nämä aiheuttavat, mutta eivät kyllä kopioimista estä".

No viime vuosi menikin liian poliittiseksi, tämänkin blogin oli oikeastaan tarkoitus käsitellä ihan muita juttuja. Joten palataankohan taas positiivisten asioiden ääreen...

Vuodenvaihteen kunniaksi, menkäähän katsomaan uutta cc:365 blogia. Blogissa esitellään yksi CC-lisensoitu musiikkikappale jokaisena vuoden päivänä. Kivana yksityiskohtana musiikki on kohtalaisen vaihtelevaa, vaikka ihan jatsia ja klassista lienee turha odotella.

15 vuotta hyvin palvellut ja maailmaa mullistanut GPL-lisenssi aloitti tänään vuoden kestävän huolellisen päivitysprosessin kohti kolmosversiota. Uusi lisenssi tekee suorin sanoin selviksi, että vapaita ohjelmistoja ei saa lukita millään drm tekniikalla, eikä GPL lisensoitu vapaa ohjelmisto myöskään voi sisältää mitään tehokkaiksi luokiteltavia kopionestojärjestelmiä. Patentteja vastaan ei hyökätä yhtä rankasti, mutta kuitenkin otetaan ne selkeämmin huomioon kuin aiemmassa versiossa. Ehkä tärkein uusi lisäys on kohta 7, jossa on mahdollista ottaa käyttöön erilaisia valinnaisia ehtoja, joiden avulla GPL on entistä yhteensopivampi mm. Apache-lisenssien ja PHP-lisenssin kanssa tai vaikkapa web-sovelluksiin erikoistuneen Affero-lisenssin kanssa.

28.12.2005: Joulupukille huijauskirjeitä!

Jouluaaton perinteisiin kuuluu Yleisradion lähettämä Joulupukin kuuma linja. Siinä muuten onnistunut ja joulutunnelmaa sopivasti nostattava formaatti! Tänä vuonna joulupukille tulleiden puhelinsoittojen, sähköpostien ja tekstiviestien joukossa oli yksi mielenkiintoinen tapaus:

Nimittäin eräässä sähköpostissa varoitettiin joulupukkia huijaussähköposteista, joita oli joulun alla ollut liikkeellä. Huijaussähköpostissa saatettiin esimerkiksi väittää, että joku lapsi ei ollut ollut kiltti! Kirjoittaja halusi varoittaa pukkia moisista huijausyrityksistä ja kehoitti jättämään sellaiset sähköpostit lukematta.

Koskapa Nordea ei ole nähnyt tarpeelliseksi sivistää asiakkaitaan tietoturvaan liittyvistä kysymyksistä (ainakaan tarpeeksi) pitänee jokaisen pikku kansalaisen kantaa kortensa kekoon:

• Älä avaa sähköposteissa tulevia liitetiedostoja, ellet ole täysin varma että joku tuttusi on sen lähettänyt. (Vastaavasti, jos lähetät liitetiedoston jollekin, kirjoita saatesanoiksi niin paljon tekstiä, että vastaanottaja tietää viestin oikeasti tulleen sinulta.)
• Sähköpostin lähettäjäosoitteen voi väärentää. Viesti joka näyttää tulevan tuttavalta tai vaikkapa pankiltasi, voi olla huijaus.
• Salasanan pointti on siinä, että se on salaisuus. Sitä ei pidä kertoa kenellekään. Tietokoneet ja verkkopalvelut on tehty niin, että ylläpitäjän ei koskaan tarvitse tietää salasanaasi. Jos joku kysyy salasanaasi, kyseessä on aina huijari!
• Älä mene verkkopankkiin tai muuhun vastaavaan palveluun (paypal, ebay jne...) seuraamalla sähköpostin mukana tulevaa linkkiä vaan kirjoita osoite omakätisesti selaimeen.
• Ylipäätään pankit eivät ikinä lähetä tärkeitä tietoturvaan liittyviä viestejä postitse vaan ne kolahtavat paperisina postiluukustasi.
• Tietoturva-aukkoja löytyy kaikista ohjelmista, joten varovaisuus on aina paikallaan. Jostain syystä aukkoja kuitenkin löytyy toisista ohjelmista enemmän kuin toisista. Yritä välttää Microsoftin sähköpostiohjelmien (Outlook) ja www-selaimen (Explorer) käyttöä. Äärimmillään tietenkin luovut myös heidän käyttöjärjestelmänsä (Windows) käyttämisestä.
• Suurin osa huijausviesteistä perustuu HTML-muotoisen sähköpostin käyttöön. Pyydä jotain osaavaa ihmistä muuttamaan sähköpostiohjelmasi asetuksia niin, että se tukee vain tekstimuotoisia sähköposteja.

Ryhdy rikolliseksi 2006

Mikko Rauhala on ryhtynyt organisoimaan uuteen tekijänoikeuslakiin liittyvää kansalaistottelemattomuuskanpanjaa. Pitääpä tammikuussa tehdä jotain rikollista minunkin, että pääsen ilmiantamaan itseni poliisille.

Mikon kampanja keskittyy lähinnä lain sananvapausaspektiin, joka tunnetaan muodikkaasti "organisoidun keskustelun" kieltämisenä. Mielestäni kansalaistottelemattomuutta tarvittaisiin myös muiden lain älyttömyyksien haastamiseen. Toivottavasti Mikko tai joku muu laajentaa kampanjaa käsittelemään myös yksityisen kopioinnin (laillista sinällään) ja kopiosuojausten kiertämistä (laitonta) koskevaa ristiriitaa. Tällaista kampanjaa varten voitaisiin pystyttää saitti, jossa on lueteltu tapoja rikkoa uutta lakia. Siis tyyliin: hanki kopiosuojattu CD (mieluiten niin että omistat sen eli osta sellainen, huh) kopioi se mp3-soittimeesi ja ilmianna itsesi. Varaudu siihen että vähintäänkin tutkinnan ajaksi menetät iPodisi poliisille. Lopuksi olisi tärkeää dokumentoida kaikki tapaukset, eli mitä tuli tehtyä ja milloin ilmiannettu poliisille ja lopulta mikä olisi tutkinnan lopputulos.

Olisi mielestäni tärkeää että myös lain nämä ongelmat haastetaan ensi vuoden puolella. Jos poliisille heti tammikuun alussa tulee tuhansia tutkintapyyntöjä tapauksista, jossa yksityisesti on kopioitu laillisesti hankittua musiikkia, niin virkavallan on pakko kohdata lain sekavuudet. Lopputuloksena voidaan sitten todeta että joko a) ketään ei rangaista yksityisestä kopioinnista, b) tuhansia ihmisiä rangaistaan jostain mikä yleisen oikeustajun mukaan pitäisi olla täysin luvallista tai todennäköisin vaihtoehto c) poliisilla on parempaakin tekemistä ja tuhansia "rikosjuttuja" jää selvittämättä. Oli lopputulos näistä mikä tahansa, kampanja osoittaisi lain ongelmat selkeästi.

Jos Olen Rikollinen sivuston ympärillä on vielä tarpeeksi elämää, niin se sopisi ainakin nimeltään tällaisen kampanjan organisoijaksi. Toinen vaihtoehto on Masinointi.org sivuston foorumi, jonne ilmiannetut tapaukset voisi kätevästi koota.

Kirjamyynti ylittänyt villeimmät odotukseni!

BTJ Kirjastopalvelulle lähti eilen 33 kirjan paketti. Laskin äsken, että kirjoja on nyt myyty noin 240 kappaletta, mikä on enemmän kuin tuplasti yli optimistisimmatkin tavoitteeni. Tämä osoittaa, että kirjan julkaiseminen netissä ei suinkaan haittaa myyntiä vaan selvästikin päinvastoin.

Kaikesta huolimatta ylivoimaisesti paras juttu tässä kaikessa on ollut, että joku ylipäätään lukee kirjoittamaani kirjaa. (Kateellisille suomalaisille selvennettäköön, että myynnistä ei juuri voittoa tule. Loppukesän jälkeen iso osa myynnistä on ollut tukkumyyntiä, josta saan vain pari euroa yli painokustannusten. Mutta hienoa että en jää tappiolle kuitenkaan.) Kerta toisensa jälkeen siitä saa kaikista parhaimmat fiilikset, varsinkin kun huomaa että kirja herättää lukijoissaan ajatuksia ja energiaa milloin mihinkin toimintaan. Esimerkiksi haluan tässä linkittää FreeWorld blogiin, jota suosittelen sisällönsä puolesta kaikille kirjani aihepiiristä kiinnostuneille. Blogin kaikista ensimmäinen kirjoitus paljasti, että Ossi oli jo pitkään miettinyt blogin aloittamista, mutta erään kirjan lukeminen antoi vaadittavan loppusysäyksen alkuun pääsemiseksi. Juuri tällaiset tapaukset panevat välillä hiljaiseksi, että on saanut olla välillisesti vaikuttamassa esimerkiksi näinkin hienon blogin syntyyn. FreeWorldistä löytyy mm. linkkejä Creative Commons ja muuhun vapaaseen materiaaliin.

12.12.2005: Celtx ja Star Wreck

Pitkästä aikaa minulla oli taas aikaa kuunnella Radio Neukkulan Mikaelin loistavia podcasteja. Jakso 9 käsittelee videotuotantoon liittyviä softia ja erityisesti Celtx on mielenkiintoinen oman kirjani näkökulmasta. Celtx on Open Source editori elokuvakäsikirjoitusten tekoon. Kuitenkin erityisen mielenkiintoisena lisäominaisuutena on mahdollisuus julkaista käsikirjoituksia myös netissä, jolloin niitä voi kirjoittaa isommalla porukalla, eli Open Source tyyliin. Loistava teknologinen edistysaskel minusta!

Jos elokuva-ala yhtään kiinnostaa, edes harrastusmielessä, niin suosittelen harkitsemaan asiaa. Kokemuksesta voin kertoa, että pienen tarinan kirjoittaminen voi olla yllättävän vaikutusvaltainen tapa muutta maailmaa - ainakin vähän - paremmaksi. Netistä löytyy oppaita käsikirjoitusten kirjoittamiseen. Hyvä idea on myös tutkailla tuttujen elokuvien käsiksiä.

Maailman muuttumisesta puheenollen: Star Wreckistähän tuli kaikkien aikojen katsotuin suomalainen elokuva, ohittaen jopa tuntemattoman sotilaan (ei voi olla totta...). Uroteko ei tainnut yltää TV-uutisten ykkösaiheeksi, vai missasinko jotain? Samoin voisi melkein jo ennustaa, että elokuva ei vie kaikkia palkintoja seuraavassa Jussi-gaalassa. Voisi kuvitella, että fiksut elokuvayhtiöt kyllä huomaavat tämän ja ryhtyvät ryminällä julkaisemaan elokuvia Creative Commons -lisenssillä. Vai olenko nyt liian optimistinen?

30.11.2005: Dialogia Tommi Lindellin kanssa

Vaikuttaisi siltä, että olin tulkinnut Tommia hieman omien ennakkoasenteideni kautta. Tommi otti yllättäen yhteyttä sähköpostitse ja kävimme seuraavanlaista keskustelua:

Quoting tlindell@*******:
> Nuo muutamat kommenttini ovat aika räikeitä, varsikin
> muusta sisällöstä erillään, mutta ei se mitään. Itsepähän lauoin niitä ja mä
> nyt vaan olen tällainen kuumakalle. Mutta haluaisin vielä huomauttaa tästä
> kommentistasi:
>
> "Ilmeisesti Lindellin ajatuksena oli myös havainnollistaa tavalliselle
> kansalle, kuinka hieno ja hyvä juttu kopiosuojaukset ovat"
>
> Harmillista, jos tulkintasi on tämä. Taiteessa on tietysti varaa
> monenlaisille
> tulkinnoille. Varsinainen oma tarkoitukseni ei tuolla tempauksella ole
> erityisemmin ottaa kantaa suojausten puolesta, tai vastaan. Etenkään
> nykyisten
> suojausyritysten, jotka absurdiudessaan lyövät moninkertaisesti tuon
> teokseni.
> Tarkoitukseni on pikemminkin saada ihmiset ajattelemaan niitä syitä, minkä
> takia näihin älyttömyyksiin on ajauduttu.

Hei

Kiitos palautteesta. Sain tuon käsityksen huutokauppasivustasi ja siitä että 
teoksessa oli mukana vähän ikävästi tässä asiassa profiloituneiden Teoston ja 
WIPOn logoja sulassa sovussa esim Poliisin ja Batmanin kanssa. (Ja ehkä myös
alitajuntaisesti siksi kun olet muusikko ja yleensä ihmiset on joko puolesta 
tai vastaan, mustavalkoista joo... mutta esim digitodayn kommenttisi ovat kyllä 
monivärisempiä.)

Jos tilanne on tämä, niin koen että minun pitää kyllä korjata tekstiäni hieman.
Pyydän anteeksi ja tosiaan olen edelleen sitä mieltä, että olet oikeaan aikaan
liikkeellä erittäin onnistuneella teoksella. Ja olisin tarjonnut jotain jos
hintataso olisi ollut sellainen mihin minulla on varaa. (Aika monta kirjaa
pitäisi myydä että voisin perustella 350e esim markkinointikuluina :-)


Quoting tlindell@******:
> Muuten olen kyllä pyrkinyt aina tilaisuuden tullen havainnollistamaan
> ihmisille, kuinka hyvä juttu tekijänoikeudet ovat.

Tekijänoikeudet ovatkin aivan loistava juttu ja perusteiltaan harvinaisen
onnistunut laki. Periaate että tekijänoikeus kuuluu automaattisesti tekijälle ja
tekijä voi itse päättää sen käytöstä on mahdollistanut mm. Linuxin tyyppisiä (ja
esim oma Creative Commons lisenssillä myyty kirjani) innovatiivisia tapoja hyötyä
omasta tekijänoikeudestaan.

Lukemani mukaan esim 1700-luvulla kun Britanniassa sorvattiin nykyisen
tekijänoikeuskäytäntömme perusteita, oli alkuperäinen ajatus, että
tekijänoikeus kuuluisi lähtökohtaisesti kirjan kustantajalle. Onneksi joku
sitten keksi että hei ehkä se kuuluukiin tekijälle! Muuten voisi olla, että
tekijänoikeus olisi nykyään samanlainen kuin patenttijärjestelmä, että se
kuuluisi lähinnä suuryrityksille ja lakimiehille ja taiteilijat katsoisivat
vierestä.
    

Loppuun vielä tähdennettäköön, että kun edellisessä postauksessa kirjoitin, että "taiteilija tehtävähän on nimenomaan herättää keskustelua, ei välttämättä olla siinä asiantuntijana" niin tarkoitin sitä ihan oikeasti enkä yrittänyt olla sarkastinen. Tommi on mielestäni oikeaan aikaan liikkeellä loistavasti onnistuneella teoksella. Onnistumista vain parantaa se, että hän itsekin on lähtenyt mukaan keskusteluun, esittämällä omia ajatuksiaan ja kuuntelemalla muiden. Tasapuolisuuden vuoksi, lainaanpa vielä Digitodayn palstan keskustelusta pari lukemisen arvoista Tommin kommenttia: "No niin. Täällähän näyttää olevan fiksua porukkaa, joten ehkä vielä pari huomiota päivän luovan työn lomassa."

Tähän täytyy ihan ensiksi kiittää Tommia, että vaivautui osallistumaan keskusteluun jota dominoi aika tietotekninen joukko uuden tekijänoikeuslain vastustajia. Monille heistä on varmaan ollut erittäin tervettä olla kosketuksissa ihan ilmi elävään muusikkoon. Esimerkiksi: "Erästä hyvää ystävääni siteeraten: "Mä oon kelannu et mä en maksa TV-lupamaksua, koska telkkarille on hyvää promoa se, et mä katon sitä".

Vastavuoroisesti Tommin kaltaisille muusikoille tulee yleensä yllätyksenä se, että lain vastustajista aika harva kuuluu tähän porukkaan. Ne jotka jakavat netissä mp3:sia eivät laista juuri välittäneet, koska laki ei itse asiassa mitenkään vaikuta heidän toimintaansa. Hehän rikkoivat lakia jo vanhankin lain aikana, eikä myöskään kopiosuojauksista ole sille toiminnalle estettä. (Itse asiassa Sonyn kaltaiset kopiosuojaukset antavat pätevän syyn olla ostamatta levyjä kaupasta.) Lain vastustajat ovat tyypillisesti ihmisiä, jotka kunnioittavat tekijänoikeuksia ja lakia yleensä ja siksi heille on paha ongelma se, että säädetään älyttömiä ja ristiriitaisia lakeja. Lisäksi monet muusikkoleirin ihmiset tapaavat unohtaa, että tällaiset minunkaltaiseni nörtit teemme 8 tuntia päivässä sellaista luovaa työtä, jonka lopputulos on tekijänoikeuden alaista materiaalia. Siksi tunnemme itse asiassa tekijänoikeuslain aika hyvin ja koska nörtit vieläpä tykkäävät pikku yksityiskohdista niin moni on oikeasti lukenutkin lain, päinvastoin kuin esimerkiksi moni kansanedustaja ja ilmeisesti myös moni lakia valmistellut virkamies. Tätä taustaa vasten on aivan ymmärrettävää että monet helposti närkästyvät kun lain puolustajat puhuvat paatoksella omaa retoriikkaansa ja vastaavat sitten kritiikkiin "en minäkään ole lakia lukenut" tai "en mää ymmärrä mp3-soittimista mitään". No hittoako te meille sitten saarnaatte? Puolin ja toisin (minä itse mukaanluettuna) tarvittaisiinkin enemmän Tommin kaltaista "täällähän on fiksua porukkaa" asennetta, että kuunneltaisiin josko joku muu tietää asiasta enemmän kuin minä itse.

Muusikkojen liiton puheenjohtaja Ahti Vänttinen on muuten eilen myös liittynyt Digitodayn keskusteluun lukemisen arvoisilla kommenteilla. Siinä on toinen mies josta en enää uskalla sanoa minkä puolesta tai vastaan hän mahdollisesti on. Tietenkin Sony BMG:n seikkailu on saattanut avata silmiä myös muusikkojen edunvalvojassa. Van Zantin manageri kertoo:

Sony BMG had promised the CD would be swapped out with non-rootkit CDs. Instead, the rootkit CDs simply were pulled, Schilling says. "It's obviously very bothersome," he says. "HARMING THE ARTIST." That means Van Zant's CD and others were not on the shelves for the busiest shopping weekend of the year. Sony BMG has told Van Zant to expect a 50% to 80% decrease in sales when the new numbers come out on Nov. 30. That's in a week that should have seen a 50% to 80% increase in sales. The week of Nov. 9 to 16, Van Zant's sales actually jumped a point, a spurt Schilling attributes to exposure from the Country Music Awards. Now that retailers are pulling the CD, there's potential for a 50,000- to 60,000-unit loss, Schilling says. "I believe they [Sony] went in with good intentions, but it turned into an unprecedented situation," Schilling says. "It certainly is harming the artist.... There's going to have to be some commitment made on Sony's side to their artists." To say nothing of the assurances Sony BMG may need to make to consumers and a couple of states' attorneys general.

Suomessa juuri nyt näyttäisi Redrama kärsivän eniten taloudellista vahinkoa siitä, että levy-yhtiö on ystävällisesti lisännyt kopiosuojaustekniikkaa levyyn. CMX taas saa syyttää ihan omaa suurisuisuuttaan hyvästä kakkostilasta. Kotimaisia tappiotilastoja voivat kiinnostuneet bongailla Boikotti.org sivulta.

27.11.2005: Avoin Elämä Suomen kirjastoihin

Hei taas. Tiedoksi kaikille, että kirjani on mukana BTJ Kirjastopalvelun uusimmassa myyntiluettelosta, jota kautta kirjastot tilaavat suuren osan valikoimistaan. Koska kirjastot tunnetusti ostavat paljon kirjoja, niin lienee aika hyvät mahdollisuudet että minunkin kirjani siihen mukaan pääsisi.

Jos tässä nyt harrastaisi vähän sissimarkkinointia, niin nyt olisi siis hyvä hetki käydä lähimmässä kirjastossa viattomasti kysymässä, että joko heiltä löytyy sitä Avoin Elämä -kirjaa. Haluathan varmistaa että omakin kirjastosi hankkii valikoimiinsa tällaista laatulukemista!

Markkinoinnista puheenollen, kai olet meinannut antaa jollekin tutullesi joululahjaksi innostavia ja ajankohtaisia lukuelämyksiä? Muista että kirjan ensisijainen kohde on juuri sellainen lukija, joka ei ole mikään Linux-käyttäjä ollenkaan, vaan jolle haluat levittää jouluna avoimuuden evankeliumia. No, se riittää markkinoinnista taas vähäksi aikaa. Nyt muihin asioihin.

En ole Sonyn rootkit-jutusta viitsinyt sen kummemmin kirjoitella, koska asia on ollut hyvin esillä miljoonassa muussa blogissa ja ihan oikeassa lehdistössäkin. Hienoa että Sony munasi jutussa niin täydellisesti, että kenellekään ei ole jäänyt arvailujen varaan, kuka tässä nyt on se todellinen piraatti ja terroristi. Jos haluat vielä syventyä tähän juttuun, niin se on ollut hyvin esillä Digitodayn Jaakko Kuivalaisen tekijänoikeusblogissa. Siellä esiintyy kommentoijana myös oma sankarimme Matti Nikki, joka on paljastanut suuren osan Sonyn rötöksistä.

Samalla viikolla muusikko Tommi Lindell julkaisi huutokaupattavaksi sävellyksensä/taideteoksena All Rights Reserved. Taiteilijan mukaan teoksen tarkoituksena oli havainnollistaa ja herättää keskustelua kopiosuojauksesta. Tässä se onnistuukin loistavasti ja onnittelut taiteilijalle siitä. Ilmeisesti Lindellin ajatuksena oli myös havainnollistaa tavalliselle kansalle, kuinka hieno ja hyvä juttu kopiosuojaukset ovat. Toistaiseksi on epäselvää, miten hyvin hän tässä onnistuu. Aika moni osaa tuosta konkreettisesta taideteoksesta esittää aivan oikeat kysymykset kuten:

• Jos ostan mankan ja siihen kytketyn munalukon, niin miksi ihmeessä uuden lain mukaan saan rikkoa mankan, mutta en lukkoa? (Vastaus: koska uuden lain mukaan tuo lukko on pyhä, koska se jonkun mielestä suojaa tekijänoikeuksia. Sitä ei saa rikkoa missää tapauksessa, ei sittenkään vaikka sinulla ei olisi pienintäkään aikomusta kopioida yhtään mitään.)
• Tykkään kuunella musiikkia työmatkalla bussissa ja iltaisin lenkillä. Tuollaisen rotiskon raahaaminen mukana ei oikein ole kätevää, miksi en saa siirtää sitä musiikkia pienempään soittimeen?
• Onko kohtuullista, että ihminen joka paljastaa, että Lindellin virityksen voi itse asiassa purkaa helposti ruuvimeisselillä, joutuu rangaistuksena viettämään 2 kuukautta vankilassa ja lisäksi valvottuna 4 kuukautta lisää, ennenkuin saa palata kotiin vaimon ja pienten lasten luo. (Varsinkin jos sama ihminen myy erikoisvalmisteisia ruuvimeisseleitä sokeiden käyttöön, mikä tietenkin on raskauttava asiainhaara.) Näin on oikeasti tapahtunut USA:ssa, hienoa että vihdoin saatiin sama laki tänne suomalaiseenkin oikeuskäytäntöön.

Tommi osallistui itsekin aiheuttamaansa keskusteluun (muun muassa Digitodayssa, ks linkki yllä) ja hänen puolustuksekseen täytyy todeta, että taiteilija tehtävähän on nimenomaan herättää keskustelua, ei välttämättä olla siinä asiantuntijana. Keskustelusta poimittu mm seuraavia lausuntoja: "mikä on rootkit", "sinun kotisivujesi ETA-tulkinnat eivät myöskään kuulu toimenkuvaani, sori vaan." "Mikäli sananvapaus on Sinulle oikeasti merkityksellinen asia, kehoitan Sinua ponnistelemaan asian parantamiseksi esimerkiksi Pohjois-Korean suunnalla." Ja loppuun vielä hyvin tyypillinen Lex Karpelan kannattajan mantra: "Lex Karpelasta. osaan sanoa sen verran, että se sisältää luovan työn tekijöiden kannalta merkittäviä parannuksia vanhaan lakiin verrattuna. En ole koko lakia läpi lukenut..." Minua vieläkin kiinnostaa, mitkä ovat ne niin merkittävät parannukset, että näin vahvasti kannattaa peruskansalaisen oikeuksia mennä rajoittamaan? Kukaan ei ole sitä vielä kertonut. Heidi Hautala yritti, mutta epäonnistui, itse asiassa taisi sortua jopa vähän valehteluun, todennäköisesti kuitenkin vain tietämättömyyttään toisti muiden valheita. Parempia yrityksiä ei sitten ole näkynytkään.

Sanotaan että totuus on tarua ihmeellisempää ja näinhän se on juuri silloin kun Matti Nikki yrittää demonstroida uuden lain älyttömyyksiä kehittämällä oman StopProt kopiosuojausmenetelmän, ja tajuaa sitten, että hänen parodiansa jää pahasti jälkeen siitä, mitä Sony BMG tekee oikeasti. Mutta ei siinä vielä mitään. Juuri kun kuvittelee jo nähneensä kaiken...

Teletietojen tallennusvelvollisuus tarkoittaa sitä, että Tony Blair ja EU:n komissio, haluaisivat tallentaa kaikkien eurooppalaisten puhelut, sähköpostin, webbisurffailun ja muut teleliikennetiedot, ihan vaan varmuuden vuoksi. Tällainen Stasin ja KGB:n märkä päiväuni ei tietenkään ihan hyvin sovi länsimaiseen vapaaseen oikeusvaltioon, mutta terrorismin torjunnassa katos tämä on nyt välttämätöntä, niin että sanokaa hyvästit vaan yksityisyydellenne.

Asiasta on väännetty kättä ja esimerkiksi EU:n parlamentti on ansiokkaasti vielä jaksanut puolustaa oikeusvaltion perusperiaatteita Blairin terrorisminvastaiselta sodalta. Jos nyt joku kuitenkin ajattelee, että terrorismi onkin niin paha asia, että voisihan ajatuksesta ainakin Tonyn kanssa keskustella, niin sitten tulee taas mediateollisuus ja lyö laudalta jopa Blairin visiot: Nähkääs tämä piratismi, se se vasta varsinainen ongelma on, että voitaisko mekin saada vakoilla kaikkien eurooppalaisten nettiliikennettä ja puheluita? Kiitos, ole hyvä.

Tähän loppuun onkin hyvä mainostaa EFFI:n Big Brother palkintojenjakogaalaa, Finlandiatalolla 7. joulukuuta. Tarjolla myös ilmaista syötävää ja juotavaa. Ja ei, mediateollisuus ei ainakaan tuosta peliliikkeestään saa tänä vuonna palkintoa, koska ehdokaslista lähti jo edellisellä viikolla raadille. Mutta BB2006 voisin kuvitella sitä vahvaksi voittajaehdokkaaksi.

17.11.2005: ASP Today tutustuttaa lukijansa Open Sourceen

Ensinnäkin, kiitoksia Tampereen Linux-käyttäjien porukalle Linkulle että sain tulla puhumaan teille aiheesta, miten teknologia, informaatio ja valtarakenteet vaikuttavat toisiinsa. Keskustelu oli erittäin mukavaa, kiva että aihe tuntui kiinnostavan. Sakke onkin jo julkistanut eilen ottamansa kuvat.

ASP Today on laadukas nettilehti ASP.NET ohjelmoijille ja ovat eilen ja tänään päättäneet tutustuttaa Microsoft-maailman koodarit Open Sourcen ihanuuksille. Sarjan kolmas ja viimeinen artikkeli ilmestyy ensi viikolla.

11.11.2005: Arcadan Creative Commons seminaari videolla

Arcadassa pidetty Creative Commons seminaari on nyt nähtävänä videolla. Kiitokset Radio Neukkulan Mikaelille tapahtuman videoinnista!

6.11.2005: Puhun Tampereella 16.11.

LEHDISTÖTIEDOTE 4.11.2005

Avoin elämä -kirjan tekijä Henrik Ingo tulee Tampereelle esittelemään kirjaansa keskiviikkona 16.11. kello 18.

Kirja käsittelee avoimuutta ja laajentaa käsitteen tietokoneohjelmista mm. musiikkiin, kirjallisuuteen ja jopa kullanetsintään. Avoimuus tarkoittaa, että ohjelma tai muu teos on vapaasti kopioitavissa, sitä voi muokata ja muokattua versiota jakaa edelleen. Kirja on - aiheensa mukaisesti - jokaisen vapaasti luettavissa osoitteessa www.avoinelama.fi.

Avoimiin ohjelmiin pohjautuen tehdään tuottavaa liiketoimintaa. Avoin elämä -kirja esittelee laajasti erilaisia bisnesmalleja, kuten tukitoimintojen myymistä tai asiakaskohtaisten sovitusten tekemistä maksua vastaan.

Esittelytilaisuus pidetään Tampereen vapaa-ajattelijat ry:n toimistolla, Tampere-taloa ja yliopistoa vastapäätä osoitteessa Yliopistonkatu 58 B. Toimittajat ovat tervetulleita paikalle. Ilmoittautuminen ennakkoon osoitteeseen jori.mantysalo@uta.fi on suotavaa mutta ei pakollista.

Tilaisuuden järjestää Linkku, rekisteröitymätön Linux-yhteisö. Linkku on toiminut vuodesta 2001 lähtien, ja siihen kuuluu noin 50 jäsentä. Yhteisö kokoontuu kahden viikon välein, usein keskustelemaan jonkun alustuksen pohjalta. Lisätietoja saa osoitteesta http://www.khdrive.fi/linkku/.

4.11.2005: englanninkielisen version tilanne

Palautesivulla kyseltiin taas englanninkielisen version perään, ja minä sitten vastasin ja kerroin tilanteesta.

24.10.2005: Neil Leyton: Teosto is the best in the world

As far as collecting societies go, Teosto is one of the best in the world, the other one being Austria. This according to international rock artist and owner of small record label Neil Leyton. Finland is one of the rare exceptions, where independent bands get any money at all from their collecting society. Sadly, Teosto had not sent a representative to the seminar at Arcada today, they would have been amazed at all the praise they got there.

My slides are available: PDF, ODP (OOo 2.0). I learned a lot of great things at the seminar myself, so I had to amend my slides with yellow notes to correct all of my outdated information. The common theme with all of the stuff I heard is that there is great progress in the right direction. Maybe there is hope after all. I won't reiterate everything here, you can go and look for the yellow notes yourself. There is also a possibility that the videorecording of the event will become available, let me now if you spot it somewhere.

One thing not to be found on a yellow note is that I had completely underestimated the importance of the recent EU-ruling according to which an artist or composer must be free to choose his collecting society, which then must have the right to represent him in all of EU. If this becomes common practice, it means that small artists outside of Finland might choose to become members of Teosto, if it is true that they are so much better than the others. For Teosto it means, they could seriously expand their operation from what it is in this small country now. Now if they want to actively start doing that, they might start to think even more about what is the best way to serve their members aka clients. And they might find out, a lot of artists would like to use Creative Commons on the Internet and also be a member of a collecting society. So do you see where this story is going... ?

As I said, this was not the only great thing I learned today. Neil has really done his homework, if you ever get the chance to talk to him, do! And it's not only about Creative Commons, ask anything about the upcoming EU IP enforcement directives, he will tell you. And this from a man that doesn't even live in the EU!

19.10.2005: Neil Leyton taas Suomessa, Creative Commons Arcadassa

Neil Leyton & The Romantics vetää taas kolme keikkaa Suomessa.

• la 22.10. Tampere, Vastavirta-klubi (w/ Slideshaker / Radar Station)
• pe 28.10 Helsinki, On the Rocks (kaksi settiä, akustinen ja sähköinen)
• la 29.10 akustinen setti, Ravintola Rytmi, Helsinki (Kirjamessuklubi)

Suomessa ollessaan Neil myös viettää aikaa studiossa uutta levyä työstäen. Koko lehdistötiedotteeseen tästä.

Ensi maanantaina Neil pitää luennon Arcadassa. Samassa tilaisuudessa esiintyvät myös Sanna Marttila Suomen Creative Commonsista sekä Avoin Elämä -kirjan kirjoittanut Henrik Ingo. Tervetuloa sinne.

16.10.2005: Pietarsaaren sanomissa

Pietarsaaren sanomissa on tänään koko sivun haastattelu allekirjoittaneesta ja tietenkin kirjan arvostelu. Saan itse lehden käsiini vasta huomenna, joten en tiedä tarkkaa sisältöä, toistaiseksi juttua on minulle vain referoitu puhelimitse. Aistin kyllä haastattelussa, että toimittaja oli tykännyt kirjasta, mutta jos on totta että siinä rinnastetaan minut Jeesukseen niin se on kyllä liioittelua! Joka tapauksessa, Pietarsaaren Sanomienkin toimittajakin liittyi nyt siihen joukkoon, jotka ovat lukeneet kirjan yhdeltä istumalta loppuun.

Täytyy sanoa, että tällaiset palautteet aina lämmittävät kirjoittajan sydäntä. Juuri teitä varten olen yrittänyt Open Sourcen hienoutta kirjoittaa auki ja tuntuu kivalta että kirjaa lukevat muutkin kuin Linux-nörtit.

Vaikka netissä onkin julkaistu jo useampiakin arvosteluja, tämä taisi olla ensimmäinen paperilehti joka jotain kirjoittaa. Olen oikeastaan aika tyytyväinen, että se ei ollut tietokonelehti vaan ihan tavallinen sanomalehti.

Nopeimmille kirjaa löytyy maanantaina pieni erä Pietarsaaren kirjakaupasta, hitaat joutuvat tilaamaan. Terveisiä kaikille pietarsaarelaisille, jotka tänään käyvät täällä!

14.10.2005: Uutisviikon kertaus

Olen kuluttanut tämän viikon illat uutta Mandriva 2006:tta asennellessa, joten blogataan nyt tähän sitten menneen viikon uutistapahtumista. Mandyynhän pääsin käsiksi ennen tavallista rahvasta, koska olen maksava Clubin jäsen. Itse asiassa olen intoutunut maksamaan ihan silver-tason jäsenyydestä ja käytän surutta sille tasolle kuuluvaa PowerPack-versiota, joka sisältää myös Flashiä, Acrobaattia (nyt versio 7.0!) ja Skypen. Vaikka olen periaatteen mies, niin jostain syystä näissä softa-asioissa en ole koskaan ollut taipuvainen asketismiin, vaan käytän myös ei-Open Source softia ilman suurempia tunnontuskia. Mielenkiintoinen huomio. Lisää itsetutkistelua ensi jaksossa.

Hyvä Suomi taas kerran

Se uutinen mistä tietenkin olisi pitänyt blogata jo aiemmin on, että Oracle osti suomalaisen InnoBasen. Sinänsä tämä ei tee meistä mitenkään ainutlaatuisia, Oracle on ostanut viime aikoina yrityksen per kuukausi. Mutta hienoa kuitenkin, että suomalainen tietokantaosaaminen kelpaa maailman tietokantaykköselle.

Ja miten kaikki liittyy mihinkään? InnoDB tietokantamoottoria käytetään MySQL-tietokannassa. MySQL on Open Source ja erilaisissa webbiportaaleissa ylivoimaisesti suosituin vaihtoehto datan säilyttämiseen. Juu sinun puutarhakeskustelupalsta ja muut vastaavat käyttää nimenomaan MySQL:ää.

MySQL ei suinkaan ole ainoa Open Source -tietokanta. Itse asiassa niitä on viime vuosina tullut yhä enemmän, sitä mukaa kun vanhoja tietokantatuotteita on päästetty vapauteen. Olennaisista pelureista enää Oracle, Microsoft ja IBM pitävät vielä koodinsa suljettuina. Nyt siis Oraclellakin on yksi lonkero Open Source tietokannoissa. Tähän täytyy vielä lisätä, että Oracle on kyllä osallistunut esimerkiksi Linuxin kehitykseen jo pitkään, niinkuin IBM:kin. Microsoft ei sitten sattuneesta syystä niinkään :-)

Oracle on vakuuttanut, että InnoDB on jatkossakin käytettävissä MySQL:n ytimeen. Sen sijaan mielenkiintoinen asetelma syntyy MySQL:n kaupallisesta versiosta (kaksoislisensointi, muistathan), josta InnoBase on oletettavasti saanut rojalteja. Voi olla, että hinta nousee ensi vuonna, jos Oracle päättää alkaa lypsää kilpailijaansa. Tai mistä minä tiedän, vaikka ostavat seuraavaksi koko MySQL:n?

Liedes on liukas

...sanoi eräs opetusministeriön kanssa tekemisissä ollut kaverini. Tosi liukas olikin tänään, kun ehti hyväksyttämään Lex Karpelan pikavauhtia ennen kuin presidentille kerättyä adressia ehdittiin edes toimittamaan perille.

Sinänsähän addressi ei muutenkaan olisi muuttanut mitään. Presidentti on vain kerran jättänyt vahvistamatta eduskunnan säätämän lain ja silloinkin eduskunta katsoi asiakseen tyrmätä presidentin päätös ihan vaan periaatteesta, vaikka sitten myöhemmin ihan sattumalta poistivatkin juuri sen pykälän minkä presidenttikin oli todennut perustuslain vastaiseksi. Halosen aiempi kommentti olikin nappiin:

Lähden kyllä siitä, että eduskunta kun tietää tämän metelin, mikä nyt on käynnissä, niin se tekee sen mukaisesti virheetöntä työtä. Näin toivon.

Juuri tästähän on kysymys. Olen ihan varma siitä, että erilaiset lobbarit uittavat eduskunnassa läpi ties minkälaisia lakeja, eikä kansanedustajat todellakaan tajua mistä on kysymys. Nyt kuitenkin asia oli valtakunnan ykkösuutinen ja kukaan edustaja ei voi väittää tietämättömyyttään äänestäneen lain puolesta. Presidentin vahvistus on muodollisuus, jota voidaan käyttää viimeisenä hätäjarruna kun eduskunta on mokannut. Nyt kuitenkin tämä vahinko on tapahtunut ihan tieten tahtoen, eduskunta mieluummin äänesti huonon lain puolesta kuin että olisi myöntänyt sen olevan huono ja missiministerin olevan epäpätevä. Tämä on eduskunnan tahto ja presidentin tehtävä on silloin todeta tapahtunut tapahtuneeksi ja vahvistaa laki. Päinvastoin kuin esimerkiksi monet addressin kerääjät, täytyy todeta että olen tässä täysin Halosen linjoilla. Ei Halonen sitä paitsi ole sitä missiä sinne äänestänyt, me Espoolaiset olemme kuulemma syyllisiä?

Näillä näkymin laki tulee voimaan vasta vuoden vaihteessa, joten vuodelta 2005 ei vielä tule rikosrekisteriä. Tässä uudessa Mandyssä on muuten ihan loistava ominaisuus, että musiikki-cd:ltä voi suoraan kopioida biisit tiedostoina. Valittavana on sekä wav, mp3 ja ogg muodot. Mitään erillistä ohjelmaa ei tarvita, vaan tiedostot vaan syntyvät pinnan alla lennosta. Lisäksi sitä levyä voi tietenkin ihan vaan kuunnella CD-soitin ohjelmalla, sehän on Suomessa ihan laillistakin, päinvastoin kuin esimerkiksi EU:ssa.

9.10.2005: Vaihteeksi Linuxia ja Wikipediaa

Palataanko vaihteeksi tämänkin blogin varsinaiseen aiheeseen...

LinuxPlanet raportoi Novellin IT-pomojen pitämästä luennosta, jossa kerrottiin miten yhtiön sisäinen Linuxiin siirtymisprosessi sujuu. Aika paljon on sellaista tuttua tavaraa, että ensin kannattaa siirtyä Officesta OpenOfficeen ja sitten vasta Windowsista Linuxiin tai että palvelinhuoneessa on helpompi siirtää Unix-koneet Linuxille kun taas Windows-palvelimet haraavat vastaan pidempään.

Mielenkiintoinen fakta on artikkelista löytyvät konkreettiset säästöt. Novellissa Linuxiin siirtyminen aloitettiin tekemällä täydellinen inventaario koneisiin asennetuista käyttöjärjestelmistä ja sovelluksista ja toisaalta mitä lisenssejä oli käytössä. Todettiin, että monien koneiden mukana oli ostettaessa tullut Win 2000 OEM lisenssi ja sitten ne oli päivitetty XP:hen Novellilla. Näistä koneista siis maksettiin tavallaan kahta lisenssimaksua ja niinpä mahdollisimman moni kone palautettiin alkuperäisiin koneen mukana tulleihin lisensseihin. Näin yhtiö säästi 900 000 $ heti kättelyssä ennen kuin ensimmäistäkään Linuxia oli ehditty asentaa.

(Ks myös Vanhat lisenssit kannattaa myydä.)

Wikipedian perustaja Jimmy Wales on laatinut listan 10 asiasta jotka tulevaisuudessa tulevat olemaan vapaita. (Lista sisältää tällä hetkellä jo 12 asiaa.) Ei ehkä kovinkaan yllättäen, vapaa tietosanakirja on listan kärjessä. Englanniksi ja saksaksi voidaan sanoa tällaisen jo löytyvän, mutta muilla kielillä on vielä monta encyklopedia-artikkelia kirjoittamatta. Siinäpä hyvä vinkki esimerkiksi lukion opettajille. Lisäpisteitä jakoon aina jos kouluaine käsittelee aihetta joka suomalaisesti Wikipediasta vielä puuttuu.

8.10.2005: Kuka äänesti Lex Karpelaa banneri

5.10.2005: Kuka äänesti Lex Karpelaa

Eilisestä mielenosoituksesta vielä sen verran, että hyvinhän siellä oli väkeä masinoitu paikalle. Netistä ladattu musiikki (no hätä, se oli Creative Commons) kuulosti myös hyvälle.

MTV3:n uutistoimittajalla oli mielenkiintoinen lähestymistapa raportoida mielenosoituksesta haastattelemalla ensin vastapuolen tiedottajaa. Muusikkojen liiton Ahti Vänttinen käyttikin tilaisuutta heti hyväkseen lataamalla niin pahaa disinformaatiota, että toimittajalla ei ollut harmainta aavistustakaan mistä mielenosoituksessa oli kyse. Paljon paremmin ei pärjännyt Nelosen uutiset, joiden mukaan paikalla oli enimmäkseen poliittisten nuorisojärjestöjen edustajia. Näitä uutisia katsellessa tulee lähinnä mieleen, että olittekos toimittajat itse paikalla? Tätä se nykyajan uutisointi on, äkkiä vaan uutinen purkkiin, faktojen selvittäminen veisi vain liikaa aikaa.

2000-luvulle sopivaa uutisointia taas edustaa Digitoday, joka perusti tekijänoikeuslakia varten oman blogin ja raportoi tilannetta livenä eduskunnan lehtereiltä. Kun toimittajakin vielä tietää mistä kirjoittaa, niin johan tälle voisi antaa Pulitzer palkinnon. Onnea Digitoday.

No, toimittajat voivat lohduttautua sillä, että eduskunnan sisältä löytyy lisää väkeä, joilla ei ole hajuakaan siitä mitä tekevät työkseen. Jyrki Kasvin blogista löytyi helposti linkki eduskunnan virallisiin äänestystuloksiin, joista pari huomiota alla.

Kaksi demaria jotka lipesivät ruodusta ja äänestivät oikein olivat
Lahtela Esa /sd ei
   "REHTIÄ ASIOIDEN HOITOA MAAKUNNASSA JA PÄÄKAUPUNGISSA"
Koskinen Marjaana /sd ei
   "Politiikka on yhteisten asioiden hoitoa ja periaatteenani on, että sanani ja tekoni ovat tasapainossa."

Minulle aiemmin tuntemattomia suuruuksia molemmat. Molemmat näistä, varsinkin tukkijätkä Esa, ovat mielestäni yllättäviä tukijoita. Olisikin kiva kuulla heidän taustoistaan ei-äänelle. Jos heidän kotisivujen propaganda vastaa mitenkään todellisuutta, voisi melkein luulla, että hallituspuolueista löytyi yllättäen 2 kansanedustajaa, jotka olivat liian rehtejä ja suoraselkäisiä äänestääkseen lain puolesta.

Vihreillä miehet äänesti ei ja naiset kyllä. Olin aistivinani jotain tällaista kun tapasin Kasvin ja Krohnin keväällä kasvokkain, mutta nyt se siis tuli todistettua. Vaikutelmani Krohnista oli juuri sellainen vouhkaava täti (anteeksi jos täällä on äänestäjiä tai kavereita) joka on 110% taiteilijoiden puolesta niin että tuskin ehtii hengittää välillä ja mikään järkipuhe ei tässä auta. Krohn taisi virsikeskustelussakin olla juuri yksi niistä "mitä se perustuslaki tähän kuuluu" tyyppejä.

(Vihreät on muuten sen verran pieni puolue, että pienellä masinoidulla kampanjalla voisi ihan hyvin saada Jyrkin puheenjohtajaksi. What you think, liittyisikö jäseneksi?)

Vasemmistoliitossa sentään enemmistö äänesti ei, ymmärrettävää että "taiteilijoita" (kyllä-äänet) on kovasti sielläkin. Sen sijaan kokoomuksen esitys oli mielestäni aika surkea, esimerkiksi Zyksowits tuntuu olevan kova huutelemaan mutta äänestää sitten Karpelan puolella?! Itse olen aina kaikista eniten halveksinut miestä joka ei ole sanojensa mittainen. Jossain mielessä voi vielä arvostaa Krohnia ja esimerkiksi Säde Tahvanaista, joka on huutavan väkijoukon edessä valmis avoimesti myöntämään että viis veisaa jostain turhasta perustuslaista. Zyskowista alhaisempaa otusta sen sijaan tuskin voi kuvitellakaan. Siinä menetettiin taas kerralla Piia-Nooran puoleelle keräämä goodwill.

Pers ja kd äänestivät odotetusti ei ja ruots ja kepu taas kiltisti ryhmäkurissa kyllä.

Digitodayn mukaan tarkasti ei vielä tiedetä, minä päivänä laki astuu voimaan, mutta siihen mennee pari viikkoa. Sitten päästäänkin oikein joukolla lakia rikkomaan. Sitä odotellessa voisin vaikka alkajaisiksi pistää tähän linkin Mikko Rauhalan DeCSS galleriaan, jossa on saatavilla (kovin taiteellisissa muodoissa) ohjelmakoodia DVD-levyjen kopiosuojauksen murtamiseksi. Parin viikon kuluttua tuokin linkki rikkonee lakia, joten varmuuden vuoksi aion ilmiantaa itseni poliisille.

PS: Nyt kun laki saatiin hyväksyttyä, niin ÄKT:kin uskalsi julkistaa faktoihin perustuvan tilaston myytyjen kopiosuojattujen levyjen määrästä. Yllättäen aiempi 1% arvio onkin kerrottu 20:llä.

"Olen tietoinen, että Taloussanomissa on esitetty toisenlaisiakin prosenttilukemia koskien cd-levyjä, 20-30 prosenttia. En tiedä, mistä Taloussanomat ovat tämän tietonsa saaneet, mutta ministeriöön olemme saaneet ääniteteollisuudelta tämän tiedon." Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Nii-in. Mistähän Tanja, mistähän?

2.10.2005: Suomalaista vapaata materiaalia!!!

Jokin aika sitten kuulin tamperelaisesta Sami Sieranojasta, joka on ottanut asiakseen kallisarvoisen kotimaisemme kulttuuriaineiston säilyttämisen ja vapauttamisen. Heti kärkeen täytyy sanoa, että Sami olet tekemässä todella arvokasta työtä ja toivottavasti kohta löytyy paljon innokkaita apureita työhösi.

Sami on metsästänyt muun muassa kirjastoista 1900-luvun alussa tehtyjä äänitteitä ja perustanut Archive.orgiin niitä varten Finnish kategorian. MP3-linkkejä en saanut toimimaan, mutta ogg-muodossa kuunneltu Ida Ekmanin Taivas on sininen ja valkoinen kyllä panee silmät kosteiksi. Kiitos Sami!

Sami kertoo puuhistaan Free-content blogissaan. Samin touhuja kannattaa selvästikin seurailla, mutta hyödyllinen on myös sivulta löytyvä linkkilista paikkoihin mistä voi ladata vapaata aineistoa. Pistäpä Sami Flickr.com mukaan listalle, vai eikö valokuvat ole sinun juttusi?

Sami on ehtinyt myös digitoimaan yhden suomalaisen elokuvan, Minna Canthin kirjaan perustuvan Anna-Liisa (1922). Elokuvan tekijänoikeudellinen status on vielä vähän epäselvä, sillä se on ilman muuta tarpeeksi vanha levitettäväksi USA:ssa (mistä sitä saa myös kopioida Suomeen), mutta hieman epäselvää on, voiko sitä myös levittää vapaasti Suomessa, koska täällä pitäisi jäljittää aika monen tekijän kuolinvuodet. Joka tapauksessa, Sami saa kunnian ensimmäisen suomalaisen elokuvan vapauttamisesta. Onneksi olkoon!

Mistä tuleekin mieleeni, jo elokuussa julkaistu Star Wreck -elokuva, on nyt ladattavissa netistä.

Sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa!

Edellinen oli sitaatti, Finlandia-hymnin sanat (VA Koskenniemi) ja sävelhän (Sibelius) eivät ole vapaita vielä pitkään aikaan...

29.9.2005: Mielenosoitus tekijänoikeuslakia vastaan 4.10.

Ei muuta kuin sinne!

29.9.2005: Status of the English translation

I recently got a query whether the book is available in English. The answer is, I have had 25% of it translated and offered it to some international publishers in the summer. Using a professional translator is certainly worth it, but it is kind of expensive as well, so I'll not be able to complete the translation on my own any time soon. Hence, I'm now waiting for a positive response from one of the publishers, or some kind of other financing to complete the translation.

If you know of a publisher that could be interested in my book, let me know (or better yet, let them know) and I'll send the translated parts to them. Also, as I told the Mrs who was asking, many publishers have a form on their webpage, where you can tell them what kind of new books you'd be interested in.

So if you're interested in reading this book in English, now is the time to let someone know!

25.9.2005: Minäkin olen kohta rikollinen

Jaahas, sepäs tuli äkkiä. Eli tempauksia uuden lakiehdotuksen naurettavuuksia vastaan on odotettavissa Olen rikollinen? kampanjan suunnalta.

25.9.2005: Arvovaltakysymys

Arvovaltakysymykset ovat aina pahoja kysymyksiä, niihin kun yleensä löytyy vain vääriä vastauksia.

En ole viime viikon aikana ehtinyt omaa blogiani päivittämään, kun pelkkä tekijänoikeuslain uutisoinnin seuraaminen on vienyt niin paljon energiaa. Olen itsekin auttanut parhaimpien uutislinkkien kokoamisessa EFFIn kotisivulle, joka onkin ollut vilkkaasti liikennöity viime kahden viikon aikana. Sen sijaan, että kertaisin viikkoa täällä, linkitän Effin kokoamiin uutiskatsauksiin suoraan:

• 14.09.2005 Blog: Fat lady: La La Laki avataan valiokunnassaaa!
• 19.09.2005 Blog: Tekijänoikeusuutisia maailmalta
• 20.09.2005 Blog: Tekijänoikeuslakiuudistus - mitä viime viikkoina tapahtui
• 21.09.2005 Blog: OPM: EFFI sittenkin oikeassa
• 22.09.2005 Lehdistötiedote: Eduskunta painamassa tekijänoikeuslain ongelmat villaisella
• 22.09.2005 Blog: Tekijänoikeuslakiehdotus: sumutus hälvenee

Eli jos näin lyhyesti referoisi, niin ensinnäkin opetusministeriön virkamiehet ovat jääneet kiinni siitä, että he ajavat lakiehdotusta läpi lähes sanasta sanaan Gramexin ja ÄKT:n argumenteilla (vain prosentti levyistä kopiosuojattuja... jne). Nämä argumentit lehdistö totesi yksinkertaisella tutkimuksella täysin tuulesta temmatuiksi, käytännössä tietoisesti valheellisiksi. Sitten OPM joutui lopulta toteamaan, että yksityisen kopioinnin rangaistavuudesta he ovat olleet väärässä koko viikon ja Effi on tulkinnut lakia oikein. Tekijänoikeusjärjestöt taas jäivät kiinni suoranaisesta petoksesta, kun julkistivat vetoomuksia artistien allekirjoituksilla ja vihastuneet artistit ilmoittivat etteivät todellakaan ole antaneet nimeään moiseen ja käyttöön ja päinvastoin kannattavat suurilta osin Effin linjaa.

Yksi hauska juttu mitä Effi ei ilmeisesti uskaltanut julkistaa omissa blogeissaan, oli Tietokone-lehden haastattelu ÄKT:n lobbarista Tommi Kyyrästä. Vaikka ÄKT saikin Tietokone-lehden nopeasti poistamaan pahimmat tölväisyt artikkelista, oli moni lukija jo ehtinyt ottaa sen talteen.

Parhaita paloja ÄKT:n edustajalta:

ÄKT:n Tommi Kyyrän mukaan musiikin kuuntelu tietokoneella on "extraa", eikä levyjen toimivuutta kaikissa ympäristöissä, kuten Linuxissa tai Macissa voida mitenkään taata.

ÄKT toteaa vetoomuksessaan , että "uusimmat kopioinninrajoitustekniikat mahdollistavat muutaman kopion ottamisen, vain äänitteen rajoittamaton digitaalinen kloonaaminen on niissä estetty".Tommi Kyyrä ei osaa suoralta kädeltä sanoa levyjä, joissa tällainen tekniikka on jo käytössä. "Miksi minun pitäisi se kertoa ja selvittää", ihmettelee Kyyrä.

Kysymykseen siitä, toimivatko nämä rajatun kopioinnin tekniikat muissa käyttöjärjestelmissä kuin Windowsisa, Kyyrä ei halua vastata suoraan. "Nyt pitää ymmärtää, että tietokoneella musiikin kuuntelu on extraa. Normaalisti musiikkia kuunnellaan autossa tai stereoiden kautta", Kyyrä sanoo ja jatkaa: "Jos nyt käytät jotain Linuxia tai Macia, kannattaa harkita ihan tavallisen cd-soittimen hankkimista".

Jos ei olisi jo aiemmin käynyt ilmi, että tämä mies valehtelee minkä ehtii, olisi moni varmaan ihmetellyt, miten on mahdollista, että ÄKT ei tiedä CD-levyistä ja Red Book standardista mitään. Tietokone-lehden lievennetyssäkin jutussa valistetaankin lukijaa siitä, miten CD-levyt oikeasti toimivat ja ovat aina toimineet.

Kaiken tämän jälkeen sitä tietenkin kuvitteli, että kansanedustajat hylkäisivät lain, jota sen valmistelijat eivät itsekään ole lukeneet tai ainakaan ymmärtäneet ja jota puoltavat argumentit olivat osoittautuneet jopa valheellisiksi. En sentään odottanut, että Karpelakin myöntäisi olleensa väärässä, mutta ehkäpä hän vaan poistuisi hiljaa takavasemmalle samalla kun puoluetoverit yrittävät pelastaa mitä pelastettavissa on. Vaan mitä vielä:

• 23.09.2005 Blog: Suuri valiokunta ei tehnyt muutoksia

Aina joskus sitä kuvittelee, että kunhan vaan tosiasiat tulee julki (esim Hesarin pääkirjoituksessa jne... ei voi missata) niin kyllä tyhmempikin lopulta tajuaa. Vaan ei. Ymmärrän, että Keskusta ei ole suostunut näkemään ongelmia oman naisministerinsä työssä ja puheissa. Karpelahan on paitsi entinen missi, sekä Jäätteenmäen että Vanhasen lellikki ja (valitettavasti) jo etukäteenhän oli tiedossa, että hänellä ei ole mitään erityistä kompetenssia kulttuuriministeriksi vaan sai tittelin lähinnä edustaakseen Keskustaa lööpeissä. Sen sijaan olisi kiinnostavaa tietää, mitä SDP:lle on luvattu kiitokseksi jos ongelmat saadaan lakaistua maton alle. Varmaan kohta jossain päin Suomea rakennetaan hienoa moottoritietä ja kunnia siitä annetaan jollekin sen vaalipiirin demarille?

Nojoo. Lain käsittely jatkuu vielä eduskunnassa ja periaatteessa se voi sekä muuttua että kaatua. Jos haluat omalta osaltasi purkaa tuntojasi jollekin kansanedustajalle, niin kannattaa varmaan seurata esimerkiksi juuri EFFIn kotisivuja tai liittyä vaikkapa yhdistyksen sähköpostilistalle.

Tässä yhteydessä voisinkin raportoida, että 154 euroa yhtä monesta myydystä kirjasta on kesällä lahjoitettu EFFIlle. Sen jälkeen kirjoja on taas myyty kymmeniä ja niistäkin lähtee aikanaan euro EFFIn suuntaan. Menneiden viikkojen erävoittoja seuratessa on tuntunut hienolta saada tukea yhdistystä tärkeässä työssään ja haluankin tässä välittää EFFIn minulle lähettämät kiitokset edelleen kaikille lukijoilleni, teidän rahojahan ne olivat. Kiitos teille ja tästä jatketaan.

PS: Jos tämä Frankenstein-laki tosiaan menee läpi, niin on odotettavissa järjestäytynyttä kansalaistottelemattomuutta sen naurettavimpien vääryyksien tuomiseksi julki. Itse ilmoittaudun jo nyt tällaiseen toimintaan mukaan ja lupaan kertoa tällä palstalla, miten ja missä halukkaat voivat tällaiseen toimintaan osallistua. Siihen on kuitenkin vielä aikaa ja sitä ennen myös Tarja saanee yhteydenottoja huolestuneilta lainkuuliaisilta kansalaisilta.

16.9.2005: Then the shit hits the fan...

Opetusministeriön kootuissa selityksissä tänään kopiosuojauksen purkaminen on ollut enimmäkseen sallittua. Esimerkiksi virkamies Liedes esiintyy sekä Hesarin etusivulla, että mielipidesivulla, että kuutossivulla. Sama taiteilu kuin eilenkin toki jatkuu, esimerkiksi kopiointi on sallittua mutta siitä voi joutua maksamaan korvauksia. Eli siis mitä? (Ei, lakiteksti ei ole yön aikana tietääkseni muuttunut, ainoastaan selitykset.)

Tänään lehdistö on sitten vihdoin alkanut päästä jutun juonesta kiinni. Effin puheenjohtajan sanoin: "Avasivat sitten vihdoin tämänkin matopurkin." Naulan kantaan taisi osua ensimmäisenä ITviikko, vaikea sanoa varmasti, koska juttu on ollut tänään lähes kaikissa nettilehdissä. Nyt on viimeinkin herätty kysymään, onko kaikki sujunut ihan korrektisti, kun kaikki lakia valmistelleet opetusministeriön virkamiehet istuvat myös tekijänoikeusjärjestöissä korkeilla palleilla? Ehkäpä muutkin vähitellen alkavat päästä jyvälle, mistä tässä vedätyksessä todella on ollut kysymys. Opetusministeriön ja tekijänoikeusjärjestöjen sisäsiittoisuutta on muuten ruotinut hyvin Suurtalous-lehti vuosi sitten, vinkkinä vaan jos Suomesta vielä löytyisi joku tutkiva journalisti, joka innostuisi penkomaan taustoja vielä syvemmälle.

Heitetään toisena linkkivinkkinä samalle lehtimiehelle vielä Hitback Oy:n tapaus. Koko alkuvuoden Karpela on ponnekkaasti markkinoinut kyseisen yhtiön tuotetta, joka kuulemma pitäisi ostaa valtakunnan kaikkiin kirjastoihin ja kouluihin, vaikka se kaikkien testien mukaan on täysi susi ja sanavapauden kannalta kovin kyseenalainen. Paljastuukin, että yhtiön johdon jäsenet ovat musiikkialan miehiä myös, ja siksi Ääni ja kuvatallennetuottajat ry:n (ÄKT) jäseniä. Kuuluvat samaan sisäpiiriin siis. Lyhyesti sanottuna opetusministeriö on ministeri itse etunenässä hoitanut kavereidensa mainoskampanjaa. Mitäpä sitä ei kaverinsa puolesta tekisi? Varmaan Karpelankin avustajaa odottaa kohta mukava ja hyvin palkattu virka yhdessä maamme lukuisista tekijänoikeusjärjestöistä. (Update:Tässä jutussa viitattiin aiemmin Viralg Oy nimiseen yhtiöön, joka on myös kytköksissä äänilevy-yhtiöihin ja jota epäillään teleliikenteen häirinnästä. Hitback sen sijaan on Karpelan markkinoima sensuuriohjelmisto.)

15.9.2005: Tekijänoikeussekamelska

No jopas vierähti kuukausi äkkiä. Olin vähän ulkomailla ja myös kirjoittanut artikkelia yhteen lehteen, joten bloggaaminen jäänyt vähän vähemmälle.

Sanotaan että ahneella on paskanen loppu. Teostohan on laajentanut reviiriään jo menneinä vuosina vastaavasti, esimerkiksi kenenkään oikeustajuun ei mene se, että parturit ja taksikuskit saavat maksaa Teostomaksua kuunnellessaan radio-ohjelmaa, josta lähettäjä on jo kertaalleen Teostolle maksanut. Siinä mielessä ei ollut yllätys, että seuraavaksi sormet syyhysivät syvien kolehtihaavien suuntaan. Vaan sepä ei enää eduskunnassa mennytkään läpi ja siitä jouduttiin sitten suureen valiokuntaan. Nyt siellä on sitten vihdoin huomattu, että voi kauheata, tämähän on ihan kauhea laki josta kukaan ei tykkää. Saas nähdä saako Teoston leiri vielä tahtonsa läpi, mutta jotenkin minua on hirveästi hymyilyttänyt se, että jos olisivat vaan malttaneet jättää kolehtirahat tällä kertaa, niin MP3-soittimet olisivat jo lailla kiellettyjä.

Nyt tosiaan lehdistökin on herännyt hoitamaan tehtäväänsä, aika myöhään, mutta parempi niin kuin ei milloinkaan. Paras lukemani juttu on ehdottomasti Digitodayn haastattelu Opetusministeriön tiedottaja Marko Rajaniemen kanssa. Monet ovat valittaneet että laki on liian epäselvä, mutta Markon selittäessä asiaa MP3-soittimiin kopioiminen ehtii olemaan sekä sallittua että kiellettyä jopa saman haastattelun aikana. Paljon paremmin ei pärjännyt Tietokone-lehden haastattelussa saman ministeriön virkamies Walden. Hänen logiikkansa mukaan Word ei ilmeisesti ole tietokoneohjelma? (Minäkin suosittelen OpenOfficen käyttöä, mutta tuo on jo liioittelua.) Ai, tuntuuko sinustakin, että Opetusministeriössä ei nyt olla ihan rehellisiä?

Liikenneministeri Luhtanen sen sijaan tietää mistä puhuu: "Toisesta viime päivinä porua herättäneestä tietotekniikkaa sivuavasta aiheesta, tekijänoikeuslaista, hän totesi, että se on vanhentunut jo syntyessään. - Laki perustuu vuonna 1996 laadittuun direktiiviin." Sääli vaan, että Liikenneministeriö ei saanut olla mukana lain valmistelussa. Heidän alaisuuteenhan kuuluu esimerkiksi Internet-operaattorit ja niiden säätely, mutta ei kai sillä nyt tämän lain kanssa mitään tekemistä ole? Kuinkahan moni niistä herroista jotka 1996 ovat WIPO-neuvotteluihin osallistuneet olivat edes kuulleet Internetistä silloin? MP3-tiedostomuotokin oli juuri keksitty. Nyt onkin hyvä laatia lakia perustuen silloin tehtyihin päätöksiin.

Mutta vielä on siis toivoa. Kansanedustajat eivät ehkä ymmärrä itse laista mitään, mutta kun sadat äänestäjät yhtäkkiä lähettävät kriittistä sähköpostia, he kyllä ymmärtävät että nyt on varmaan jotain vialla. Ja näinhän edustuksellisen demokratian pitääkin toimia, hyvä niin.

Vielä hienompaa olisi tietenkin, jos seuraavissa vaaleissa Eduskuntaan pääsisi enemmän kuin yksi edustaja joka tietää miten Internet ja tietokone toimii. Sellaisen löytäminen voi osoittautua vaikeaksi, moni järkevä ihminen ei taida hommaan vapaaehtoisesti suostua.

Englannissa taas musiikin lataaminen Internetissä on vastedes täysin laillista. Siellä PlayLouder MSP niminen Internet-operaattori on tehnyt sopimuksen Sonyn kanssa, joka kattaa kaiken heidän käyttäjien millä tahansa vertaisverkko- tai muulla ohjelmalla kopioiman musiikin. Kun samalla kopiosuojattujen CD-levyjen käyttäminen tehdään lailla käytännössä mahdottomaksi, niin hups keikkaa tämän mallin yleistyessä kätevin ja samalla laillinen tapa hankkia musiikkia olisi kopiointi Internetistä. Käyttäjien itse tekemissä MP3-tiedostoissa kun ei mitään kopionestokikkoja ole, vaan ne toimivat ihan kaikilla laitteilla ja ilman ongelmia.

15.8.2005: Bookcrossing

Lauantaina kymppiuutisissa oli loppukevennyksenä juttu Bookcrossingista. BX:n konseptihan on vähän opensourcemainen, ja itse asiassa itse tutustuin siihen aikanaan Linux Todayn kautta. BX:ssä vapautetaan kirjoja, mutta siis nimenomaan kirjojen fyysisiä kappaleita. (Eikä kirjojen sisältöä, niinkuin minä olen tehnyt.) Ennen vapautusta kirja rekisteröidään BX:ssä ja se saa oman tunnusluvun (BCID), joka teipataan kirjaan. Sitten kirja jätetään johonkin paikkaan, josta joku muu voi sen ottaa itselleen, lukea ja taas päästää uudelleen vapauteen. Jokainen lukija voi (jos haluaa ja viitsii) tunnusluvun avulla jättää BX:n sivulle merkinnän löytämästään kirjasta, ja mihin on sen taas jättänyt. Kirjoista voi myös kirjoittaa arvosteluja tai mitä tahansa.

Olin jo pitkään ajatellut kirjoittaa Bookcrossingista, itse asiassa se melkein pääsi mukaan kirjaanikin. Nyt kun kymppiuutisetkin ehti edelle, niin tässä tämä lyhyt blogaus sitten on.

Uutisjuttu kuitenkin inspiroi minua tekemään jotain enemmän. Kun minulla kerta on noita kirjoja laatikollinen tuolla takahuoneessa, niin innostuin päästämään niistä kaksi vapauteen BCID-numeron kera. Onnea löytäjille!

PS: Husari on kesän aikana julkaissut ainakin 2 juttua Wikipediasta. Tämänpäiväinen oli kokosivun juttu Jimmy Walesista ja hänen projektistaan. Mielenkiinto liittyy viikko sitten Frankfurtissa päättyneeseen Wikimania konferenssiin. Ja hyvä niin, tällainen projekti ansaitsee enemmänkin koko sivun juttuja: "Imagine a world in which every single person is given free access to the sum of all human knowledge. That's what we're doing. And we need your help."

7.8.2005: Legaltorrents.com, Internet Archive

Lupasin jatkoa tästä aiheesta. Legaltorrents.com on uusi sivusto, joka sisältää linkkejä laillisiin BitTorrent downloadeihin. Sisältää siis Creative Commons -lisensoitua musiikkia ja elokuvaa ja esimerkiksi Free Culture kirjan audioversion. Olisikin egoani hivelevää, jos joku tekisi moisen mp3-tiedoston eräästä suomenkielisestä CC-julkaisusta. :-)

Sivusto on vielä nuori ja sieltä näyttäisi puuttuvan kaikki Magnatunen, Opsoundin ja FadingWaysMusicin tuotanto. Hyvä ja tarpeellinen idea kuitenkin, toivottavasti pojilla riittää energiaa kehittää hanketta edelleen.

Ja näiltä sivuilta tosiaan löytyy jo CC-lisensoituja yli 60 min elokuvia. Mikä sitten on maailman ensimmäinen kokopitkä CC-elokuva, enpä tiedä.

Huomattavasti enemmän vapaata aineistoa löytyy tällä hetkellä Internet Archive, eli www.archive.org sivuilta. (Kyseessä on sama laitos, joka arkistoi kaiken internetin aineiston ja jonka hakukoneella voi etsiä netistä poistettuja sivuja tai vertailla jonkun sivuston vanhoja versioita.) Ison elämäntyön vanhojen elokuvaklippien digitoimisessa on tehnyt herra Rick Prelinger, joka on etsinyt ja digitoinut vanhoja elokuvapätkiä, joiden tekijänoikeus on erääntynyt tai jotka muista syistä ovat Public Domain. Esimerkiksi kuuluisa Duck and cover filmi on USA:n valtion tuottamana opetuselokuvana vapaa tekijänoikeuksista ja yksi suosituimpia Prelinger Archiven pätkiä. Toinen erittäin arvokas kokoelma on Universal elokuvayhtiön kaikki vuosina 1929-1967 esitetyt uutiselokuvat. (Siis ne joita esitettiin elokuvateattereissa.) Muistaen elokuvayhtiöiden suhtautumisen tekijänoikeuskysymyksiin, ei voi kuin ihmetellä mikä heikko hetki on ollut Universalilla kun ovat näinkin kallisarvoista Intellektual propertya päästäneet Public Domainiin :-)

Elokuvien lisäksi löytyy Open Source tekstejä ja äänitiedostoja.

2.8.2005: Radio Neukkula

Radio Neukkula on tuore 2 x kuukaudessa julkaistava suomalainen podcasti. Tämän päivän ohjelmassa tapaamme tuttuja :-), mutta ohjelmaa kannattaa takuuvarmasti seurata jatkossakin.

Päivitetty 7.8.2005: MP3-tiedosto on tosiaan vähän vaikea löytää. Et kuitenkaan tarvitse kuuntelemiseen ITunesia tai mitään muuta. Klikkaa ohjelman päivämäärää. Tai kuuntele suoraan tästä.

29.7.2005: Assembly

Päätinpä sitten tempasta ja käydä Assemblyssä. Jotenkin olen onnistunut elämään kohta 10 vuotta Helsingissä käymättä täällä aikaisemmin. No, en pelaa ja koodaustaidotkaan ei keskity graafiselle alueelle. Mutta nyt on sitten tämäkin aukko yleissivistyksessä korjattu.

Hauska fakta sivuilta: Assembly järjestetään nyt 14:ttä kertaa. Tapahtumaan osallistuu 4500 ohjelmoijaa, pelaajaa ja muuta tietokoneharrastajaa, joista suurin osa teinejä. Vuosien varrella on ollut alle 20 varkautta tms. tapausta ja näistäkin yli puolet on saatu ratkaistua paikan päällä järjestäjien toimesta. Aika saavutus, ottaen huomioon kuinka paljon elektroniikkaa tänne lastataan. Tämä on myös yksi suurimpia tapahtumia Suomessa, jossa ei myydä alkoholijuomia. (Suviseurat taitaa olla suurempi, mutta sielläkin taitaa olla ehtoollinen:-)

Nörtit ovat rauhaa rakastavia kilttejä ihmisiä, olen aina ollut sitä mieltä. Hauska nähdä, että täällä on myös huomattavan paljon tyttöjä. Jotkut selvästikin poikakaverinsa seurassa, mutta moni myös ihan oman koneen kanssa. Ne tanssilattiapelit ovat erityisesti tyttöjen suosiossa. Myös irkkailu on tietenkin täällä suosittu ajanviete.

Hallin ulkopuolella pidetään paljon mielenkiintoisia luentoja. Demoscenen historiasta kirjan julkaissut Tamas Polgar piti eilen illalla erittäin luennon aiheesta. Pitkä mutta kiinnostava luento vangitsi niin, että nukkumaanlähtö myöhästyi parilla tunnilla, mutta yllättävää kyllä tämä ei tuntunut aamun palaverissa.

Tänään mielenkiintoinen puhuja oli Steve Chiang, suuresta ja mahtavasta EA:n pelitalosta. Hauska juttu, The SIMS oli monta kertaa lähellä tulla lopetetuksi pelin kehitysvaiheessa: "I didn't think the game would be successful. I already have one boring life, why would I wan't another one? But... What do I know?"

Ystäväni Aali Microsoftilta piti kaksikin luentoa tulevasta Visual Studiosta. Varsinkaan jälkimmäinen enemmän yritysmaailmaan suuntautunut luento ei onnistunut huokuttelemaan teinejä pois peliensä äärestä. "Jaaha, täällä on yksi avoinelämä ja yksi Solaris", totesi Aali luentonsa aluksi. Parin minuutin kuluttua yleisöä tuli kuitenkin vähän lisää.

Noin muuten Windows on kyllä sekä pelaajien että demokoodareiden käyttöjärjestelmä. Apple on cool ja sitä näkyy jonkin verran, mutta Linuxeja olen nähnyt vain 2-3. Täällä on varmaan enemmän Amigojakin kuin Linuxeja. Niinkuin tietenkin pitääkin :-)

Ilta huipentui 4k compoon. (Kilpailu, jossa ohjelmoijien pitää saada animaatio tai muu näyttävä animaatio mahtumaan neljääntuhanteen tavuun, mikä on tosi vähän. Esimerkiksi vanhat levykkeet oli 1,4 miljoonaa tavua, 350 kertaa enemmän!) Loistavia demoja saavat niin vähällä aikaan. Nyt vähitellen kotia nukkumaan, teinit ja muut HC sceneläiset saa jäädä tänne kukkumaan :-)

26.7.2005: Tyvestä puuhun kiivetään: Open Source lyhytelokuva tekeillä

Blender Foundation on onnistunut kasaamaan kokoon teamin ja budjettia lyhytelokuvan tekoon. Orange the open movie project, aikoo julkaista 15 min animoidun lyhytelokuvan ensi kesään mennessä. Elokuva tuotetaan Blenderillä, GIMPillä, Cinepaintilla ja muilla Open Source välineillä ja elokuvasta itsestään tulee myös Open Source. Elokuva ja kaikki raakamateriaali pistetään jakoon avoimella lisenssillä.

Blender! Aika hyvä arvaus, vai mitä?

Ja tämähän tarkoittaa sitä, että myös kokoillan elokuva on vain parin vuoden päässä. Mistä vetoa, että 15 min elokuva paisuu nopeasti 20, 30 ja 60 minuuttiseksi?

Close, but no cigar...

Star Wreck: In the Pirkinning piti alun perin olla lyhytelokuva, Star Trek parodia ja efektipläjäys ja sen piti valmistua noin vuonna 2000. Kauan ennen kuin mitään kirjaa oli kirjoitettu. Myös Creative Commons oli tuntematon käsite.

Kuinkas ollakaan, se on vihdoin valmis. Kokoillan elokuva - tekijät näyttävät vähän innostuneen - siispä kokopitkän elokuvan ensi-ilta on 20.8! DVD:tä voi ennakkotilata jo nyt. Mikä hienointa, koko elokuva tulee ladattavaksi verkkoon Creative Commons -lisenssillä.

Valitettavasti tekijät ovat valinneet CC-lisenssiin sekä NoDerivatives, että Non-commercial ehdot, joten ensimmäisen Open Source -elokuvan titteli jää saamatta. Indie-elokuvalle tyypillinen tekotapakin olisi sopinut Open Source henkeen, avustajia on vuosien saatossa ollut kolmisensataa!

Elokuva tekee kuitenkin jo ihan tarpeeksi historiaa muutenkin. Se on ilmeisesti ensimmäinen suomalainen kokoillan independent tuotanto, erikoistehosteissa ihan omaa luokkaansa verrattuna mihin tahansa suomalaiseen elokuvaan ja tietenkin ensimmäinen kokopitkä Creative Commons elokuva Suomessa. (Ei kuitenkaan maailmassa, tästä lisää seuraavassa blogauksessa.)

Joten eiköhän anneta Samulille, Atelle, Timolle ja 300 avustajalle kunnon onnittelut ja aplodit!

26.7.2005: OT skuuppi

Antti Sumiala on tulossa Jaroon. Kuulitte sen ekana multa. Varma tieto.

Hrrm... anteeksi, palataan taas aiheeseen...

17.7.2005: Debconf5

In honour of Debconf5, I'll blog in English today. Includes pictures from the keysigning party.

11.7.2005: Usko demokratiaan palautui, hieman

"To Goliath, or the bigger companies, I say 'get your act together'. Your lobbying was miserably bad. The Open Source folk beat you hands down, by 100 to zero."

Alexander Stubb

Eurooppa välttyy softapatenteilta, nyt ei muuta kuin koodataan ja nautitaan elämästä!

Enpä olisi pari vuotta sitten uskonut, että näin voisi käydä. Kuitenkin komissaarin voi ostaa, ministerineuvoston voi ostaa, vaan EU:n parlamentissa oli niin paljon edustajia, että enemmistöä siellä ei voinut rahalla ostaa, vaan jopa kokoomuslaiset innostuivat äänestämään Nokian vastaisesti. Suuri kiitos erityisesti heille! Hienoa että amerikkalaista "Best government money can buy" filosofiaa ei olla vielä ihan täysin harmonisoitu meidän mantereelle.

Direktiivin kaaduttuakin taistelu jatkuu melkein yhtä kovana. Komissaari ilmoitti heti kättelyssä, että nyt EPO jatkaa softapatenttien myöntämistä vanhaan malliin, mutta ilman harmonisointia. Tämä on varmaan tottakin että niin tulee käymään, mutta onhan se nyt vähän eri asia kun niillä ei ole minkään valtakunnan lainvoimaa ilman direktiiviä. Pari päivää ennen direktiivin kuolemaa, pro-patent puoli vihdoin keksi hyvän iskulauseen: Kysehän oli autojen ABS-jarruista! Tämä juttu meni yllättävän hyvin läpi monessa lehdessäkin, varsinkin Turun Sanomat meni pahastikin halpaan, mutta ei kannata liikaa nolostua, päivälehdet keskimäärin arpoivat kannanottojaan aika pahasti.

Vaikka Euroopaassa ei Irakin joukkotuhoaseita koskaan ollutkaan, niin amerikkalainen lobbaus ja tiedotuskulttuuri näyttää nyt tulevan meille monikansallisten yhtiöiden toimesta. Ja kohta ei voi enää halveksia amerikkalaisia tässäkään asiassa. Jorma on ehkä kotoisin Pohjanmaalta, mutta se ei estänyt Nokian tiedottajaa (Brysselin lobbareista puhumattakaan!) syöttämästä samaa pajunköyttä kuin Microsoftkin. Hyi häpeä! Valehtelu taloudellisen edun tavoittelemiseksi on petosta! Ei meillä Pohjanmaalla ole sellaisia juuri siedetty. Tai sitten minulle ei ole vaan kerrottu, että Nokia ja Microsoft ovat syksyllä siirtymässä autonvalmistukseen...

Mutta kaiken kaikkiaan oli hieno nähdä, että parlamentaarikot, jotka joutuivat työnsä puolesta tähän erikoiseen aihealueeseen kuitenkin syventymään, tunsivat vetoa faktoihin perustuviin argumentteihin. Vastapuolen argumentithan olivat lähinnä tasoa: "Linus Torvalds ei ymmärrä ohjelmistokehityksen päälle", mikä kuulostaa todella vakuuttavalta kun se tulee juristin suusta! Samoin Suomen PRH:n päällikkö totesi taannoisen mielenosoituksen aikana häntä tapaamaan tulleille juridiikan ja tekniikan tohtoreille, että he ovat nyt ymmärtäneet tämän aivan väärin. Onneksi edustaja Stubb kuitenkin ymmärsi oikein!

Nyt jos vielä EU saisi sinilevän pois meidän uimarannalta...

3.7.2005: A pleading from a voter (sw patents)

Avoin kirjeeni kokoomuksen euroedustajille...

30.6.2005: COSS.fi kesäkolumni

Kirjoitin kolumnin Tampereen Hermiassa majaa pitävän Centre of Open Source Softwaren sivuille. Kesäsatu

19.6.2005: CreativeCommons.fi ja vapausaste.net

Takaisin kotona viikon keikan jälkeen ja siitepölytasokin laskenut siedetävälle tasolle. Uusi creativecommons.fi-sivusto on nyt sitten julkistettu, sisältäen mm mielenkiintoisia haastatteluja :-)

Virallisen saitin kylkeen taikilaiset avasivat Vapausaste.net-blogin, jossa voimme seurata suomalaisen vapaan taiteen leviämistä. Myös allekirjoittanut on luvannut jatkossa vierailla vapausasteessa omilla kannanotoilla. Ainakin alkuun keskustelu lähtenee hyvin käyntiin, kun joku (provosoivasti?) kommentoi TaiKin seminaariin liittyen, että Open Source ei olisi synnyttänyt innovaatioita...

12.6.2005: Kylpytakissa Turussa

Näin olen leiriytynyt viikoksi Turkuun, missä olisi tarkoitus pitää viiden päivän edestä Red Hat kurssia. Kyllä siinä taas maailma paranee, kun saadaan Suomeen yksi luokallinen uusia Linux-osaajia. Saas nähdä miten ääni kestää koko viikon, Suomen varhainen kesä kun aiheuttaa meikäläisessä aika pahaa limaisuutta ja väsymystä.

Turussa on kyllä se hyvä puoli, että sattumalta Tieturin konttuuria lähinnä oleva hotelli on Caribia. Joten koti-ikävää voi lievittää virkistävällä uintireissulla ja saunalla. Ja koska en toistaiseksi ole allerginen muovipalmuille, niin olokin vähän helpottaa.

Sain viime viikolla käsiini englanninkielisen käännöksen kirjasta! Tai siis tässä on noin neljännes kirjasta käännetty. Tässä kylpytakissa istuskellen olen muokannut käännöstä näitksi PDF:ksi, jotta sitä kehtaa ulkolaisille kustantamoille tarjota. Jos sinulla on kontakteja johonkin kustantajaan joka saattaisi olla Open Life -käännöksestä kiinostunut, niin pistäpä viestiä.

Ja huomenna sitten kaikki kynnelle kykenevät menkäähän TaiKiin juhlimaan Creative Commons saitin avausta ja jos ehditte niin osallistukaa päivällä mielenkiintoiseen seminaariin saman aiheen ympärillä.

8.6.2005: Tervetuloa CreativeCommons.fi julkistustilaisuuteen

Nyt löytyi linkkikin, eli eihän tämä mikään salaisuus enää ole. Ei muuta kuin kaikki vaan paikan päälle: http://arki.uiah.fi/ipredesign.

7.6.2005: Creative Commons ottaa vauhtia Suomessa

Leyton tuntui viihtyvän Suomessa ja järjestäjät olivat tyytyväisiä kiertueeseen. Kuulemma levytkin myytiin loppuun ja piti palata Britanniaan täyttämään laukkuja ennen kuin kiertue jatkaa Tallinnaan. Itse tykästyin Neilin musiikkiin ja erityisesti huolellisesti laadittuihin kauniisiin melodioihin ja lauluääneen. Nykyään liian usein miksataan soittimet niin vahvasti, että laulu jää musiikkipuuron alle. Neil taas ratsastaa rohkeasti lauluäänellään ja sanoistakin saa selvää. Selvästikin tämä artisti on ansainnut paikkansa ihan musiikillisin ansioin, eikä keikoilla itse asiassa Creative Commonsista puhuttu sanaakaan. Samalla CC-lähestymistavasta varmaankin on ollut hyötyä julkisuuden saamisessa: Illan ensimmäiset levyt myytiin jo ennen konserttia - fani tuli myyntipöydälle, ilmoitti kuunnelleensa biisejä netistä ja päättäneensä heti kärkeen ostaa yhden kappaleen jokaista albumia.

Sitten skuuppeihin: Neil kertoi tehneensä Ruotsinmaalla kustannussopimuksen, jossa tunnustetaan myös Creative Commons -ehdot. Tämä oli hänelle ensimmäinen kerta (ja mahdollisesti ensimmäinen kerta maailmassa?) kun joku levityskanava suostui tällaisia sopimuksia tekemään. Lisää skuuppeja: Neil saattaa tulla syksyllä takaisin Suomeen isommallakin kokoonpanolla. Jäämme odottelemaan jännityksellä.

Eikä tässä vielä kaikki... niinkuin sanotaan. Eilen piipahdin TaiKin medialaboratoriossa antamassa videohaastattelun. (Tosi lesoa, olenko julkkis!) Osallistun tällä lailla virtuaalisesti ensi maanantaina heidän IPR seminaariinsa. Seminaari vaikutti mielenkiintoiselta ja kannanottoja ja visioita on siellä esillä laidasta laitaan. TaiK on lähtemässä vahvasti mukaan Suomen Creative Commons toimintaan. Kaiken kaikkiaan siis 2005 jää historiaan vuotena, jolloin CC toiminta Suomessa lähti toden teolla vauhtiin.

Tässä skuupit tältä erää, parempi etten paljastele liikaa :-) Mutta ensi viikolla tapahtuu, palataan asiaan silloin.

2.6.2005: Neil Leyton ja muita uutisia

Hengissä selvinnyt kahdesta melkoisesta työviikosta. Pitkästä aikaa olen heittänyt keikkaa Tieturille pitäen Linux ja Unix kursseja. Toivottavasti tuli maailmaa parannettua ja Oikean Käyttöjärjestelmän käyttö menee taas eteenpäin. Tässä nyt sitten kaikki kertyneet uutiset:

Neil Leyton tänään Turussa, huomenna Hki, sitten Tre ja su taas Hki:

pe 3.6. Hki, On the Rocks ( TR, showtime klo 22.00)
la 4.6. Tre, Vastavirta ( HMM & TR, about samaan aikaan)
su 5.6. Hki, Bar Loose (akustinen setti n.klo 19 aikoihin).
www.fadingwaysmusic.com
www.fadingways.co.uk
http://www.rockrevolution.co.uk/finland/

Tämä on major Creative Commons tapahtuma Suomessa, kannattaa mennä!

Squinted on nuori suomalainen verkkokauppa, joka panostaa CC-musiikin ja kirjallisuudenkin myymiseen. Nyt sitä kautta voi myös tilata tai downloadata Avoin Elämä -kirjaa. Pitääpä tarkkailla josko foorumiin ilmestyy hyviä kommentteja.

Huomenna päivällä taas väitöskirjaansa puolustaa Mikko Välimäki. Aiheena "The Rise of Open Source Licensing: A Challenge to the Use of Intellectual Property in the Software Industry".

Joten eiköhän tässä sitä asiaa yhdeksi päiväksi taas tullutkin.

15.5.2005: Vanhat lisenssit kannattaa myydä

Ainakin lisenssikauppa on todettu lailliseksi: lokakuussa 2003 korkein oikeus päätti, että ohjelmistovalmistajilla ei ole oikeutta määrätä ohjelmistojen levityksestä tai edelleenmyynnistä sen jälkeen, kun ohjelmisto on myyty asiakkaalle. (Talouselämä, 13.5.2005)

Näillä sanoin kehoittaa tuore Talouselämä-lehti firmoja ottamaan omansa pois vanhoista lisensseistä. Turhan usein tietokoneita päivitettäessä otetaan käyttöön uuden koneen mukana tulleet softat ja jätetään vanha Windows ja Office kaappiin, tai heitetään jopa pois. Vaikka ne ovat rahanarvoista tavaraa, usein jopa arvokkaampi kuin niiden mukana poistettava kone. Se että ohjelman lisenssiehdoissa kielletään käytetyn softan edelleenmyynti, ei siis Suomessa tarkoita mitään. Herää kysymys, onkos noissa lisenssiehdoissa muitakin kohtia, jotka eivät Suomessa päde? Suurilla yrityksillä kun tuntuu olevan aika laaja käsitys siitä, mitä tekijänoikeuden nimissä voi asiakkaalta vaatia.

Microsoft on useilla ostamillaan (huomaa sanan monet merkitykset) tutkimuksilla pyrkinyt osoittamaan, että Linuxiin siirtyminen ei ole sen halvempaa kuin Windowsissa pysyminenkään. Vaan ottamalla vaarin Talouselämä-lehden neuvoista voi tilanne kääntyä suorastaan ihmeelliseksi. Linuxiin siirtymisestä ei ainoastaan kertyisi säästöä, vaan vanhat Microsoftin lisenssit myymällä voisi ruletissa jäädä jopa voitolle?

14.5.2005: Maailmaa parantamassa

Muistan kun kävimme Kansallismuseossa, minua kiehtoivat siellä olleet Runebergin, Lönnrotin ja muiden alkuperäispainokset, sekä se taulu, missä Venäjän kaksipäinen kotka yrittää repiä lakikirjaa Suomi-neidon käsistä. Niihin liittyen mieleeni muistui myös lapsena lukemani Setä Tuomon tupa. Ajatus että yksi kirja - tai maalaus - voi niin rajusti muuttaa maailmaa, puuttua historian kulkuun, kiehtoi minua, eikä vähiten siksi, että aloittelin juuri omaa kirjailijanuraani. Oli hienoa ajatella, että yksi naiskirjailija näytteli pääosaa orjuuden lopettamisessa Yhdysvalloissa, tai että Suomenkin itsenäisyys ponnisti alunperin kirjallisuudesta ja maalaustaiteesta. Sibeliusta tietenkään unohtamatta, vaikka hänen musiikkiaan ei Kansallismuseon seinillä roikukaan.

Näissä ylevissä merkeissä halusin heittää linkin paren blogiin:

Kirjoittamisesta, sain tuossa idean open source -roolipelimaailmasta luettuani Avoin elämä-kirjan. Idea olisi siis tehdä materiaalia Creative Commons-lisenssillä. Niitä on toki monenlaisia, ja itsekseni pohtien Nimi mainittava-Sama lisenssi tuntuu parhaalta. Tällainen projekti vaatii kuitenkin alkumateriaalia, ennen kuin sitä viitsii kauheasti mainostella. Yritän kirjoittaa jotain parempaa esittelyä ideasta jonnekin helpommin kommentoitavaan paikkaan jossain vaiheessa, kun ehtisin.

Tällaisten kommenttien löytäminen tuntuu tosi hyvälle. Joku on oikeasti innostunut samasta asiasta kuin minäkin! Mikä parempaa, en olisi itse edes keksinyt tällaista roolipeli-ideaa, mutta luettuaan kirjani, joku toinen voi sen keksiä.

Parelle toivon onnea ja menestystä ja ennen kaikkea intoa hyvän idean toteuttamiseen. Muista: Release early, relase often ja Wiki-filosofia. Itse asiassa Wiki varmaan on juuri se työkalu mitä tarvitset.

Eipä sitten muuta tällä kertaa. Pahoittelen totaalista nöyryyden puutetta tässä postauksessa...

8.5.2005: Raja-antura arvostelee kirjan + muut Linux tekijät 2004

Nopeasti mukaansa tempaava ja paikoitellen sopivilla humoristisilla kommenteilla siivitetty teos antaa lukijalle todella paljon tietoa itse avoimen lähdekoodin mallista. Sen kerronta ja tapauskohtaiset tiedot ovat selkeä esimerkki siitä, kuinka moni avoimeen lähdekoodiin perehtynyt itseasiassa näkee asiat. Avoin lähdekoodi on tehnyt tietotekniikasta jälleen hauskaa, poistaen siitä pakonomaiset ja vihaanostattavat piirteet. Kirjaa ei oikeastaan ole suunnattu millekään tietylle kohderyhmälle ja toisaalta ajatellen se taas on ehdotonta luettavaa aivan kaikille, sen tiivistäessä avoimen lähdekoodin mallit arkielämäänkin sovellettaviksi. Teos on ehdotonta lukemista kaikille, joita kiinnostaa avoimen lähdekoodin toiminta tai niille, jotka haluavat pohdiskella yleismaallisia asioita erilaisista näkökulmista.

Muun muassa näin kommentoi kirjaa Raja-antura, GNU/Linuxia suomeksi.

Raja-antura sai taannoin kunniamaininnan FLUG ry:n Linux tekijä 2004 -palkintojen jaossa. Linux-tekijäksi palkittiin Tapani Räikkönen, Windowsista Linuxiin abc -sivuston kirjoittaja. Toisen kunniamaininnan sai LinusInstituutti.

8.5.2005: Open Source projekti JasperReports ostettiin! LinboxFAS haluaa rahaa.

Erään palautteen mukaan kirjan kolmas luku oli liian pitkä. Mutta liiketoimintamalleihin liittyen olisi tässä vielä pari linkkiä lisää.

Sellainenkin ihme on nyt tapahtunut, että suosittu Open Source -projekti JasperReports ostettiin. Paul Doscher oli onnistunut keräämään uuden yrityksensä taakse jopa sijoittajia, jotka oli saanut vakuutettua ideastaan. JasperReportsin tekijänoikeudet ja tuotemerkin yms. omistaa nyt hänen uusi yrityksensä nimeltä JasperSoft. Temppu oli mahdollista, koska JasperReports oli lähes täysin yhden ihmisen tekemä. Esimerkiksi Linux-kernelin ostaminen olisi käytännössä täysin mahdotonta.

JasperReportsin kehittäjä Teodore Danciu siirtyy ostajan työntekijäksi ja jatkaa ohjelmiston kehittämistä. Ohjelmisto tulee säilymään Open Sourcena, mutta sen päälle JasperSoftin tarkoituksena on kasvattaa liiketoimintaa suljettujen ohjelmistojen myynnillä.

Tapausta on erittäin ansiokkaasti analysoitu ZDNetin blogissa, missä myös kuultavana Paul Doscherin haastattelu.

Toinen tapaus viime viikolta on LinboxFAS. Yhtiö lupaa julkistaa tuotteensa GPL-lisenssillä, kunhan ovat ensin myyneet tuotettaan suljettuna tietyn summan arvosta. Ideana on, että tällä summalla katetaan tuotteen kehityskulut (ja arvatenkin yhtiölle itselleenkin jää pieni osa?), minkä jälkeen sitä jaetaan kaikille avoimesti ja ilmaiseksi. Tällä hetkellä rajaan on matkaa vielä yli puoli miljoonaa euroa, joten ihan heti tuskin näemme tätä softaa GPL:nä.

Oman pika-analyysini mukaan lehdistötiedote on asiallisesti kirjoitettu ja tekijät selvästikin tuntevat Open Source -maailman. Kysymys kuuluukin, riittääkö se? Vastaavia yrityksiä on ollut aiemminkin, mutta ne olivat selviä vedätyksiä, joita ei otettu vakavasti. Tämä tapaus onkin sikäli mielenkiintoinen, että jos tämän tyyppinen toiminta on mahdollista, niin he ovat ainakin tehneet kaiken oikein. Jos he eivät onnistu, ei kannata muidenkaan yrittää.

Itse veikkaisin kuitenkin, että emme kuule näistä äijistä enää. Pääsääntöisesti uskon, että jos aikoo toimia Open Source ehdoilla, kannattaa myös oma liiketoiminta rakentaa sen mukaiseksi, eikä yrittää myydä suljettua tuotetta avoimuuden kannattajille. Jos jollain ihmeellä puoli miljoonaa euroa saataisiinkin kasaan, niin miten käy päivitysten myymisen? GPL-ohjelmisto varmaankin alkaisi elää omaa elämäänsä, enkä jaksa uskoa, että heidän seuraava versio olisi GPL-versiosta niin paljon edellä, että samaa temppua voisi yrittää toistamiseen. Ennemmin tai myöhemmin on siis parempi rakentaa liiketoimintansa ihan oikeasti Open Source -pohjalle.

4.5.2005: HP Linux Forum

100 uutta kirjaa takakontissa, ja pari jäljellä ensimmäisestä painoksesta, lähdin eilen aamulla kohti Messukeskusta. Suurin osa päivästä kului FLUG:n ständillä seisten...

Lue lisää, myös kuvia...

28.4.2005: Lisää kirjoja painosta...

Tänään tuli painosta 100-kirjaa lisää, nyt kelpaa mennä ensi viikolla Linux Forumiin. Digipainaminen on kyllä loistava keksintö, helppoa ja halpaa. Vetää vertoja ihan webbijulklaisemiseen.

Vilpittömästi voin tässä suositella kaikille hovihankkijani Otamedian nopeaa, ystävällistä ja laadukasta palvelua.

28.4.2005: Jaro-77 iskee jälleen...

Yhteisön merkitystä yksikin lukija pohti palautesivulla. Siinä hengessä siis täysin off-topic, niinkuin sanotaan, juttu. Tänään kokoontui nimittäin sellainen yhteisö mitä olen jo pari vuotta todella kaivannut...

Lue lisää, myös kuvia reissulta...

27.4.2005: Rintamalinjat ylittävää blogitusta

Pakko merkitä tähän, että Suomen Microsoftin matkasaarnaja (evangelist) Aali huomaa kirjani blogissaan. Nopein oli kuitenkin Teuvo, jonka blogia voin muutenkin suositella kaikille www-tekniikoista kiinnostuneille. Teuvolta mm. saamme kuulla, että Microsoftkin on huomannut Internet Explorerin jääneen maailmasta jälkeen, ja on kovasti julkaisemassa selaimestaan seiskaversiota. Aali ja Teuvo ovat molemmat ex-työkavereitani Tieturin ajoilta. Tähän ryhmään lukeutuvat myös Sakari ja Mika, jotka lähettivät terveisiä palautesivulla.

Myös Tonnikala kunnioitti kirjajulkaisua maininnalla uutisvirrassaan ja pohtii oikeutetusti, oliko tämä Suomen ensimmäinen Open Source määritelmän täyttävä kirjajulkaisu. Sama kiinnostaa luonnollisesti minuakin, joten laita viestiä jos sinulla on asiasta lisätietoja. Esimerkiksi Creative Commons -lisenssit, joissa ei ole NonCommercial ja NoDerivatives ehtoja, ovat Open Source -lisenssejä.

24.4.2005: Fading Ways Music ja Neil Leyton Suomeen kesäkuussa

Avoin Elämä -kirjassa esitellyn Magnatunen rinnalle on noussut toinen varteenotettava CC-lisensoitua musiikkia myyvä levy-yhtiö: Fading Ways Music. Yhtiön perustaja - muusikko itsekin - Neil Leyton tulee Suomeen kesäkuun alussa. Kiertueohjelmasta lisätietoja FWM:n Suomen Street Team www-sivuilla.

Avoin Elämä -kirja julkaistiin virallisesti 21.4.2005. Tervetuloa!

21.4.2005: Lehdistötiedote: Suomalainen kirjauutuus käsittelee Open Sourcea, on Open Sourcea (kirjan julkaisutiedote)